Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. kesäkuuta 2025
Taikka, nyt minä sain loistavan ajatuksen: tilaa sinä minulta rakastajattaresi kuva! Liisan? Johanneksen oli jälleen vuoro hämmästyä. Minä teen sen sinulle ilmaiseksi, jatkoi Muttila. Taikka jos nyt ei aivan ilmaiseksikaan, niin kuitenkin ystävyydenkaupalla. Kiitos, kiitos, sanoi Johannes hiukan hämillään. Mutta hän tuskin suostuu malliksi.
Hän ei ollut vielä Elsan aikana kertaakaan sitä avannut eikä soittanut, nyt hän kiiruhti tuon soittokoneensa luo ja soitteli sen seitsemiäkin trillin trallia. Elsakin tuli saliin ja maisteri. Maisteri katseli kummanaan, mikä nyt vaimonsa päähän pisti, soittamaan kun pitkistä ajoista noin rupesi. Hän seisoi hämillään, ja nuhteli itseään.
"Ei ainoastaan naiset, master Jack," keskeytti Betty. "Lankoni, joka oli niin hurja veitikka kuin joku muu, sai viimis kesänä niin kovan kohtauksen, että hän kaatui maahan ja siitä asti on ollut lakea kuin lammas." "Mikä se oli, joka kaasi hänet maahan," kysyi äitini hämillään. "Kuinka se tapahtui?"
Vähän hämillään hän oli tuosta odottamattomasta syleilystä ja sanoi siis: »No Jaakko paha, älähän nyt toki noin vallaton ole mitä, jos nyt vellini pohjaan palaa.» »Entäpä sitten, en suinkaan minä vellistä välitä, nyt kun sinun luonasi olen mutta Liisu, mikähän sinun on? Kyyneleitä on poskillasi mitä sinulle on tapahtunut?» »Eipä vielä mitään, mutta mutta » »No mutta, mitä sitte?
Mitäs te minulle tämmöisiä lahjoja, soperti Annikki sekä hyvillään että hämillään, ymmärtäen yhtä vähän kuin muutkaan, mistä hyvästä häntä yht'äkkiä tämmöinen onni kohtasi. Ei se ole minulta, vaan voudilta ... vouti pestaa sinut saunapiiakseen. En huoli voudin pestistä, sanoi Annikki ja tarjosi takaisin lahjat. Pidä, kun olet saanut, tyrkytti Ilpotar. Vaan minä en huoli, siin' on omanne.
Hänet vietiin laivaan, joka oli lähtövalmiina, ja siinä täytyi everstin vankina kulkea Tukholmaan. Ties Jumala puhuiko muukalainen totta, mutta niin hän vaan kertoi. Buddenbrock seisoi siinä hämillään ja ääneti. Tämä salaisuus ei voinut olla tunnettu muuten kuin että joku juuri äsken oli tuonut sen Porvoosta. Itse hän ei ollut vielä saanut raporttia.
Hän istui aivan etumaisilla istuimilla, tuon tuostakin kääntyen milloin minkin »kanssaveljen» puoleen osoittaen hymyllään hyväksyvänsä esittäjän huomautukset. Eversti Van Gilbertin lopetettua Ernest nousi ja aloitti puheensa. Hän alkoi matalalla äänellä, kompastellen ja ikäänkuin hämillään ja neuvottomana.
"Näettekö eron teidän ja minun välillä", sanoi Eugen puoleksi surumielisesti, puoleksi veitikkamaisesti hymyillen, "teidän tienne on valoisa ja kukilla koristeltu, minun sitävastoin... Luuletteko, että ne ovat kaksi parallelliviivaa, jotka eivät voi kohdata toisiaan?" Dora oli hämillään, katsoi ensin alas ja sitten ylös avuttoman näköisenä, ikäänkuin ei olisi tietänyt, mitä sanoa.
Armo, mennessään sohvan luo, seisattui kohteliaasti kumartamaan erästä herraa, joka näihin asti oli seisonut akkuna-uutimen varjostamana, mutta nyt astui esiin ja otti kiinni hämmästyneen Armon käteen, puristaen ja suudellen sitä, jolloin hän nauraen, mutta myöskin ollen vähän hämillään lausui: "
Mitä syytä hänellä olisi pidättää teitä täällä vankina?» »Minä sekä alipäällikköni se on minä ja Peterkin oikein mutta kuka on knaappini?» »Minä, tätä nykyä», vastasi rohkeasti skotlantilainen. »Tekö?» kysyi pormestari hämillään. »Mutta olettehan te Ranskan kuninkaan lähettiläs!»
Päivän Sana
Muut Etsivät