Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. heinäkuuta 2025
Hyvät herrat, minun täytyy valittaa, että ehkä taas häiritsen, mutta minun täytyy kuitenkin ilmoittaa, että yhteinen ystävämme Handolin on jättänyt tämän maallisen ja kokoontunut isiensä tykö. Häntä ei ole enää olemassa elävitten joukossa. Hän on puhdistanut tämän matoisen maan tomut jaloistansa ja noussut tulisissa vaunuissa taivaaseen. Mitä sinä nyt taas kujeilet?
Eräs esittelijäsihteeri hm! antoi minulle lisää rahaa, sitten Erkki vapautti minut hänestä. Erkki on niin uljas ja innokas työmies, raitis ja vapaamielinen. Juo Bollsia, niin tulet järkiisi. Rouva Annette. Puhukaa te jotain älykkäämpää. Tuo Nanna puhuu kuin papin rouva pääsiäisenä. Vaan jos häiritsen niin. Minun rakkauteni on kyllin varmalla pohjalla ett'ei sitä kukaan voi häiritä.
Ehkä häiritsen sinua, Aramis ystäväni, jatkoi d'Artagnan, sillä siitä päättäen mitä näen, alan minä uskoa että sinä olet ripittäytymässä näille herroille. Aramis punastui tuskin huomattavasti. Häiritsisit minua? oh, päinvastoin, rakas ystäväni, päinvastoin, sen vakuutan, ja todistukseksi suvaitse minun lausua iloni siitä, että näen sinut terveenä.
Monen lapsen kanssa. Kas niin; nyt se palaa. Rouva Linde. Hänellä sanotaan olevan monenlaisia asioita toimena? Nora. Vai niin? Saattaa olla; minä en ollenkaan tiedä . Mutta älkäämme ajatelko asioita, ne ovat niin ikäviä. Oh; suokaa anteeksi; minä häiritsen näenmä täälläkin. Nora. Ei, ei suinkaan. Rouva Linde. Rank. No mutta. Nimi, jota usein kuulee tässä talossa.
"Suokaa anteeksi, herra pastori", sanoi hän, "että minä häiritsen teitä näin myöhään, mutta minulle tapahtui onnettomuus, kun matkallani ajoin kumoon pimeässä. Minä näin niin kirkkaan valon täältä ylhäältä, unohdin ohjakseni ja sitten makasimme sekä minä että hevoseni ojassa molemmat aisat palasina.
"No, tahdotteko piipun?" sanoi pastori, siistien vähän huonettaan, katsokaas tässä, ottakaa tämä tuoli minulla ei ole muuta kuin tätä yhtä lajia tupakkaa tarjottavana, vaan sitä käytettiin minun nuorena ollessani, ja maalla ei saa olla hyvin vaativainen." "Mutta minä häiritsen teitä." "Mitä vielä, ette suinkaan, ette suinkaan. Jos ette olisi tulleetkaan, olisin kuitenkin korjannut nämät pois.
»Se on aina minun tapani, oppinut herra», vastasi Dalgetty, »sillä ikimuistettavan Kustaavus Adolfuksen palveluksessa mutta minä kai häiritsen mietteitänne» asiainhaarain täpäryys sai tällä kertaa voiton hänen halustaan puhua Ruotsin kuninkaasta.
Hän oli noussut pöydästä muiden kera, avannut takkinsa, pistänyt kädet housuntaskuihin ja käveli nyt vihellellen edestakaisin lattialla... Ainoa laatuaan tuo Sinikka-rouva! Olisi hauska tietää, millaisia hänen miehensä ja miehensä tytär olivat... Hän oli seisahtunut ikkunan eteen. Ovelle koputettiin. Sisään! sanoi hän taakseen katsomatta. Anteeksi, että häiritsen... Ovi aukeni varovaisesti.
Jo olin herjennyt toivomasta, mutta kun sinä meitä autat, niin ei kaikki vielä ole hukassa." "Suokaa anteeksi, jos häiritsen." Näillä sanoilla keskeytti erakon huudahduksen eunukki Euleus, joka hiljaa ja huomaamatta oli lähestynyt pastophoriumia, ja kumarsi nöyrästi Publiukselle.
Tylppäpäiset, kiillotetut saappaat, silinteri, joka ei ollut aivan uusi enää, harmaat hansikkaat, sateenvarjo ja ruskea syyspalttoo käsivarrella kuuluivat vielä hänen ulkonaisen hahmonsa täydellisyyteen. Anteeksi, että häiritsen ... veljellä taitaa olla vieraita...? Paavo Kontio riensi häntä riemuiten tervehtimään.
Päivän Sana
Muut Etsivät