Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. toukokuuta 2025
Kun he, milloinkaan sen etemmä pääsemättä, ratsastivat takaisin, kuningas kasvoiltaan synkkänä, niin koki kuningas salailla suruansa, nuhdellen uutta kumppaniaan, että hänen jalkansa oli häipynyt jalustimesta tai että hän oli tarttunut kiinni hevosen harjaan.
Nuo ihanat äänet tunkeutuivat hänen huoneeseensa ja olivat hänet aivan masentaa. Kuunnellessaan hän ei muistanut mitä hänen rakastajastaan oli kerrottu. Mutta kun äänet olivat tauonneet ja hänen askeltensa kaiku häipynyt, lankesi taika samalla ja kiihtyneessä mielentilassaan hän piti tuota herkkää kunnianosotusta uutena loukkauksena. Sanoin, että hän oli sulkeutunut kaikille.
Ma itsessäni tunsin Pietarin. Se siemen, jonka kerran sydämehen on suru syksyn aikaan kylvänyt, ei kuole kylmyyteen ja pakkasehen. Ruis-oraan tavoin kerran keväimehen se nousee, kun on hanki häipynyt. Ah, syksy, sydämien toukomies, Syyskylvön yksin kypsyväksi ties! Te maaliskuiset aamuyöt, kun kevät saapuu salaa, kun punertavat metsäin vyöt jo hohtain lumet palaa!
Nyt sitä vastoin loisti noilla nuorekkailla kasvoilla, joilta uni oli tyyten häipynyt, yölevon tuottama terveys; sileiksi su'ituille suortuville sidotun nauharusetin ja hyvin harjatun, mustan hameen kanssa antoi se tyttösille miellyttävän sirouden ja järjestyksen leiman, joka heiltä työstänsä palatessa puuttui.
Edessä on aava, rannaton meri, tyven ulappa, jossa on enää vain muutamia vedenpäällisiä kallioita ja joka illan hämärtyessä on häipynyt taivaaseen niin huomaamatta, ettei rajaa erota. Maista päin kuului heikkoa elämää kalastajakylästä, joku lehmän ammahdus, koiran haukahdus ja soutua näkymättömästä venheestä joka kaikki jo on lakannut.
Oli kerrassaan käsittämätöntä, selittämätöntä, miks'ei hän koskaan voinut pienintäkään vaikuttaa poikaansa tässä suhteessa; hänen nuoruudenhehkuinen elämänsä oli kiitäen häipynyt ja kun hän vihdoin, muutamia tiimoja ennen kuin se kokonaan sammui, kauhistuneena tuijotti kuolemaa kasvoista kasvoihin, oli hänen kielensä aivan halpautunut.
Mutta kun taas olen yksin, kun sydän on jyskyttämästä lakannut, pysähdyn minä ja sanon itselleni: houkka minä! pelästyksestä hän ei henkeä saanut, kun minä pimeästä aidan yli hyppäsin hänen eteensä! Ja niin on minulle kaikki jälleen rikki ja autuuteni on kuin usva takaisin taivaihin häipynyt. Tietysti, tietysti se oli pelästyksestä!
Isäntä oli kuin olemattomiin häipynyt, kuin eläkevaari kamarissaan, luikkien nolona ja salakuiluisena työväen ohi, milloin sattui heitä vastaan pihalla. Mutta emäntä oli sitä enemmän näkösällä kaikkialla, joka paikassa.
Kun näin kaikki nuoriso oli häipynyt pois talosta ja se sitten jäi ikäänkuin tyhjäksi ja kun isoäiti itsekin jo alkoi tuntea vuosien painavan hartioillaan, ei vanhus enää viihtynyt kauemman tällaisessa yksinäisyyden hiljaisuudessa. Hän möikin maatilan vuonna 1835 ja muutti Helsinkiin, jossa useimmat hänen lapsistaan silloin asuivat.
Oli raskasta huoneen ilma, oli hilpeys häipynyt pois, kuka tiesi jo kuin olis käynyt, jos muudan ei huutanut ois: "mitä hittoja istutte siinä kuin kirkossa istuttais, hei, maisteri! Maljasi pohjaan! Ja sitte jos laulettais!"
Päivän Sana
Muut Etsivät