Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 30. huhtikuuta 2025
»Oppia ikä kaikki», vastasi lukkari. »Ja almanakkaa hän tutkii varmaankin saadakseen selville tuleeko nyt sopivia ilmoja ajaa odelmaheinää korjuuseen.» Sunnuntai tuli. Kirkonkellot soivat kun Frits ja Dorotea rinnatusten astuivat kirkkoon. Tänään, oli hääpäivä. Schultz ja Bolt ja Suhr ja Witt ja muut naapurit astuivat vaimoineen heidän jälestään.
Mutta kun hänen kohtalonsa kerran on pätevästi päätetty ja muuttumattomana pysyvä, luulen hänen kyllä onneensa tyytyvän, ja, mikä hupaisinta, Emilia itsekkin luulee samoin. Nyt on asiat kuitenkin sillä kannalla, että tulevalla viikolla kaikkien häävalmistusten pitää olla valmiina. Ja pyhänä, siis ylihuomisesta viikon takaa, on tuo hirveä hääpäivä.
Lämmin, kaunis syyskuun ilta oli. Linnut laulelivat iloisesti iltavirsiään, ja kun nyt oli pyhäilta, ei talousasioista puhuttu sen enempää. Eipä kummakaan, jos niin oli, sillä nythän oli hääpäivä; sopihan tulevaiset huolet ja ponnistukset nyt unhottaa. Aamu tuli. Ensimäisenä oli nuoriemäntä ylhäällä puuhaamassa einettä vähälukuiselle perheelleen.
Hääpäivä lähestyi lähestymistään. Nuoren isännän poissa ollessa sidottiin seppeleitä, kunniaportteja pystytettiin sinne, missä tilukset alkoivat, ja pitkän kartanolle vievän lehmuskujaston molempiin päihin. Liput, viirit, moniväriset lyhdyt loistivat tähtimöiden ja daalioiden keskellä.
Hääpäivä pyhäinen vihdoinkin nyt likeni askarein kiireisin. Jo olut kannuissa kuohueli ja kunniavahtina odotteli jo koivut edessä rappujen. Kanat lihavimmat kirvehen ja pölkyn välissä henkensä heitti, Jo lehvät permantoja peitti ja ruusunlehdet, sisaret he kirkkomatkalle pukenehet oli rattaat harsoilla, joita ennen oli käyttäneet kartanon morsiamet aina puolen vuosisadan mennen.
Kellot eivät koskaan ennen olleet soineet niin kauniisti kuin tänään. "Ei, kuulkaas vaan kuinka lukkari osaa soittaa tänään, ja kuinka hän osaa pitää tahtia, mutta nyt onkin Doratean hääpäivä!" Kun he tulivat kirkonportille, syntyi äkkiä pieni hälinä tässä rauhallisessa juhlakulkueessa. "Mikä nyt on tapahtunut?" kysyttiin toinen toiseltaan.
Kertomuksia niistä tuli Forssaankin, jossa moni vielä muisteli komeata, nuorta Salmista sekä oli mielissään siitä rikkaasta naimiskaupasta, jonka hän nyt oli tekevä. Reginallekaan ei tämä uutinen ollut mikään salaisuus, mutta vähemmän kuin muut hän näytti sitä kummastelevan, vielä vähemmän hän siitä välitti. Vihdoin koitti hääpäivä, kylmä, auringonpaisteinen talvipäivä muuten.
Varma on, että viime talvena tehtiin kylässä vähemmän syntiä kuin ennen. Pääsiäinen oli ollut ja mennyt ja hääpäivä oli tullut, sama päivä, jona opettaja vuosi takaperin oli tullut kylään. Edellisenä iltana meni Kati vanhan opettajan luo ja käski hänen huomenna tehdä oikein kaunista alkusoittelua, koska hänen tuli soittaa urkuja kirkossa.
"Hääpäivä tuli, vihkimys-hetki tuli ... minä katsoin häneen hän oli kalpea, hänen silmissään paloi synkkä tuli vaan hän ei sanonut mitään. Viimeisessä tärkeässä silmän-räpäyksessä katsoin vielä häneen, silloin käänsi hän kasvonsa minusta pois; jalot, rakkaat kasvonsa käänsi hän minusta pois katseella oo muisto! Papin kysymykseen vastasin: 'Minä lupaan! Hornan tuli paloi sydämmessäni.
Päivän Sana
Muut Etsivät