Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. kesäkuuta 2025
"Tee, niinkuin Gudula sinulle sanoo", lausui ukko Baruch juhlallisesti, "sillä Jumalan sana on hänen suussansa, ja rakkaus on hänen sydämmessänsä; hän on sinua suojelus-enkelinäsi neuvonut". "Niin, suojelus-enkelinäni hän on minua neuvonut", kertoi Mayer Anshelm, hellästi irroittaen tytön pienen, valkean käden käsivarrestaan ja suudellen sitä.
Ja kovasti läähättäen ja mustanpunakkaana poskiltaan istui Gudula varpatuolilleen ja otti käsiinsä ompeluksensa. Samassa avautui myös ovi, ja nuori, jalovartinen ja kauniskasvoinen, mutta vakaannäköinen mies astui sisään. "Jumalan terveeksi", lausui hän vienolla sointuvalla äänellään ja antoi kättä vanhukselle sekä nyykäytti, ystävällisesti hymyillen, päätänsä Gudulalle.
"Sinne kuuluu nykyjään rakennetun paljon huviloita, mutta kreivitär Tettenbornin huvila on kaikista suurin ja kauniin. Se on viimmeinen huvila oikealla kädellä on Gudula sanonut ja se on yhtä kerrosta korkeampi kuin muut, ja sen takana on suuri, kaunis puutarha, jossa vielä on niin suuri huvihuone, että siinä voisi asua kokonainen perhekunta".
Varjo uutimilla liikkui yhä yhtä levottomasti ja yhtä pitkillä määrä-ajoilla kuin ennenkin. Hetkisen seisoi Mayer Anshelm keskellä katua ja oli kahdella päällä, mitä tehdä. "Minusta nähden", sanoi hän sitten melkein ääneensä, "naurakoon ja ivatkoon Gudula minun pelkoani. Parempi on kärsiä sitä kuin tätä kauheata epätietoisuutta. Minä menen!"
Minä olin suutuksissani ja toruin häntä siitä, kun hän ei huolinut Baruch Nathanista, joka tänään kävi häntä kosimassa, ja toruessani tulin minä jotain sanoneeksi, mikä häntä loukkasi. Silloin uhkasi Gudula mennä sinne, missä Main on syvin, ja sitä sanoessaan oli hän niin suruisen- ja totisennäköinen, ett'en sitä koskaan voi unhottaa."
"Gudula", huudahti Mayer Anshelm riemuiten, "minä kiitän sinua! Minä olen aarteeni löytänyt ja minä olen nyt rikas mies!" Onnellisilla ei ole mitään historiaa, vaan vuodet vierivät heidän ohitsensa huomaamatta kuin kesäiset päivät.
Mayer Anshelm syleili silloin pikku Gudulaa ja hymyili kyynelsilmin, sitten nojasi hän päänsä hänen olkapäälleen ja itki katkerasti. Gudula kaunotar. Kaksitoista vuotta oli kulunut Mayer Anshelmin äidin kuolemasta. Kaksitoista vuotta oli kulunut. Ne olivat olleet sangen rikkaita suurista maailman tapauksista ja myrskyistä.
Kukaan ei heitä estänyt, kukaan ei heitä nähnyt. Kuu kumotti kirkkaasti, valaisi heidän polkunsa, näytti heille portin, josta Mayer Anshelm oli tullut, sekä seurasi heitä ystävällisesti heidän pitkällä matkallaan. Kumpainenkaan heistä ei mitään puhunut; siksi olivat heidän sydämmensä liian täydet. Ainoastaan kerran kysyi Gudula: "Hätäilikö isäni hyvin?"
Kuuluu olevan hyvin kevytmielinen herra, tuo maakreivi, ja väijyvän kaikkia kaunottaria, mutta, kuten sanotaan, varsinkin meidän kansan kauniita tyttäriä. Hän on jo ollut kahdeksan päivää täällä Frankfurtissa " "Minä tiedän sen", keskeytti Gudula häntä tyynesti. "Kuinka, tiedätkö sen?" "Tiedän kyllä; toissa päivänä näin minä hänet kreivitär Tettenbornin luona.
Minä velvoitan teitä tutkimaan kaikki mitä huolellisimmasti!" Sotamiesten tahdinmukainen astunta kuului, ja nyt levisi niitä kaikkiin huoneihin oikein kosolta. Mayer Anshelm seisoi vaaleana, vaan miehuullisen näköisenä keskellä kammariansa ja kuunteli tarkasti sotamiesten melua ja pauhinaa. Gudula oli yhä polvillaan ja rukoili.
Päivän Sana
Muut Etsivät