Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. heinäkuuta 2025
"Miksi et rakasta Baruch Nathania, joka kumminkin on rikas mies; jota voipi rakastaa? Tahdon sinulle sanoa, minkätähden et häntä rakasta: koska sinä Mayer Anshelmia " "Isä, älä sitä puhetta enää jatka", huusi Gudula punoittavin poskin ja nousi seisaalleen, "sinä solvaat ja loukkaat vaan minua sillä, mitä tahdot sanoa!" "Solvata ja loukatahan minä sinua tahdonkin", sanoi isä ynseästi.
Sitte kun minä olen nainut mies, ei kukaan enää saattane sanoa sopimattomaksi, jos me asumme yhdessä". "Siitä meillä on vielä aikaa vastakin puhua, Mayer Anshelm", sanoi Gudula, ovea avaten. "Nyt täytyy minun lähteä kreivitär Tettenbornin luo, joka asuu toisella puolen kaupunkia uudessa kaupungin osassa".
Tiedäthän vielä Gudula, kuinka sinä minua silloin lohdutit, kun minun armas äitini kokoontui isiensä tykö, ja kuinka minä hänen kuolinvuoteellaan sydämmeni hädässä ja epätoivossa katkerasti itkin ja vaikeroitsin?" "Tiedän minä vieläkin, Mayer Anshelm", vastasi toinen tyynesti. "Minä olin rakastanut äitiäsi sangen paljon, ja sentähden itkin minä sinun kanssasi".
Tässä keskeytti hänet ikkunaruudun särkyminen, ja kun hän säikähtyneenä sinnepäin päänsä käänsi, näki hän käsivarren työntäytyvän sisään ja nostavan ikkunansäpin sijoiltaan. Ikkuna antautui, ja nuori mies hyppäsi siitä sisään. Gudula päästi ilohuudon, juoksi hänen luoksensa, kietoi molemmat kätensä hänen kaulaansa ja painoi kuuman suutelon hänen huulillensa.
Mutta tämä kielto ei ollut saavuttanut hänen isänsä suostumusta, vaan päinvastoin oli se saattanut hänet vihan vimmaan. Gudula oli silloin vaan painanut päänsä alemmaksi ja katsonut ompelustansa tarkemmasti, antaen täten isän vihan-purkauksien vastustamatta mennä ohitse.
"Ei, isä Baruch, ei sen vuoksi", sanoi Mayer Anshelm niin hämillään, että Gudula kummastuneena katsoi työstänsä "veljeensä". "Minkä asian vuoksi siis Nathanson sinut kutsutti luoksensa?" kysyi vanhus. "Hyvin eriskummaisen asian vuoksi, jota en kuunapäivinä olisi voinut arvata, isä Baruch." "Eihän se liene vaan mikään onnettomuus sinulle?" kysäsi Gudula.
Siitä saakka, kun tulin sen omistajaksi, rakastan minä sinua, sitä olen yöt, päivät miettinyt, miten voisin saada myös sinut omakseni. Sinun vuoksesi, Gudula, olen tämän huvilan ostanut, sinun vuoksesi olen yhden uskotuistani pannut tänne asumaan. Minä tiesin kyllä, että sinä olet yhtä viaton kuin puhdaskin, yhtä ankara kuin taipumatonkin.
"Siis hän ei vielä ole kotia tullut, isä Baruch?" kysyi Mayer Anshelm, ja hänestä tuntui melkein siltä, kuin jos häntä olisi kurkusta rautapihdeillä puristettu. "Se ei olekaan Gudula!" vaikeroi vanhus. "Mayer Anshelmhan se vaan on!" "Niin, minä täällä vaan olen! Mutta päästäkää minut sisään, isä Baruch, ja pian! Meidän täytyy tuumia, mitä nyt tehdään."
"Hätäili, Gudula", vastasi Mayer Anshelm, "hän hätäili hyvin, mutta hän on hurskas mies ja lohduttaa itseänsä rukouksella". "Kiiruhtakaamme", sanoi Gudula, ja he kiiruhtivat minkä kerkesivät.
Kun minä tänä yönä läksin sinua etsimään, Gudula, niin silloin tuntui minusta yht'äkkiä, kuin jos minun sydämmessäni kaikkein pyhimmän kaltaiset ovet olisivat avautuneet, ja minä näin sinut, minun elämäni enkeli, minun tulevaisuuteni toivo, ja minä tunsin yht'äkkiä, mitä siihen saakka en vielä ollut tiennyt, että minä sinua rajattomasti rakastan, että elämälläni on ainoastaan silloin mitään arvoa, jos sinä tahdot sen minun kanssani jakaa, Gudula.
Päivän Sana
Muut Etsivät