Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. heinäkuuta 2025
Siis, miekka maalle, että hän saisi valassaan pysyä; hän vakuuttaa, ettei hän teille mitään vahinkoa tee. Jumal' auttakoon minua! Vähällä on, ett'en sano heille, kuinka paljon miehestä puutun. FABIO. Vetäykää pois, jos näette hänen raivostuvan.
HERRA ANTREAS. Näinhän sisarenne tyttären osoittavan enemmän suosiota herttuan passaripojalle, kuin mitä hän minulle milloinkaan on osoittanut; sen näin tuolla puutarhassa. HERRA TOPIAS. Näkikö hän silloin sinut, vanha poika? Sanoppa se. HERRA ANTREAS. Yhtä selvästi, kuin minä näen teidät tässä. FABIO. Sehän oli suora todistus hänen rakkaudestaan teihin. HERRA ANTREAS. Menkää hiiteen!
MALVOLIO. M, Malvolio! M, niin, sillähän nimeni alkaa. FABIO. Enkö arvannut, että hän jäljille pääsisi? Sillä hurtalla on erinomaiset haistimet. MALVOLIO. M, mutta seuraava ei pidä yhtä; se ei kestä koetusta. A:n pitäisi seurata, mutta siinä on O. FABIO. Ja O, se on loppu, toivon ma. HERRA TOPIAS. Niin, taikka minä häntä pieksän, siksi että hän huutaa: O! MALVOLIO. Ja sitten vasta tulee I.
FABIO. Tiedän, että ritari on teihin ihan silmittömästi vihastunut, vaan en mitään sen lähempää. VIOLA. Suvaitkaa sanoa, minkälainen mies se on. FABIO. Hänen ulkomuotonsa ei vähääkään ilmaise sitä ihmeteltävää urhoollisuutta, josta epäilemättä itse saatte pian näytteen nähdä. Hän on todellakin taitavin, verenhimoisin ja vaarallisin vastustaja, minkä olisitte voinut koko Illyriasta löytää.
Ja sinetissä hänen Lucretiansa, jolla hän aina lukitsee kirjeensä: se on hänen! Kenelle tuo lienee? FABIO. Se kietoo hänet suolineen, sorkkineen. "Olen kiintynyt; Mut kenehen? Suu kiinni nyt: Sit' en sano, en." "Sit' en sano, en." Entä sitten? Toista värsymittaa! "Sit' en sano, en." Entä, jos se olisit sinä, Malvolio! HERRA TOPIAS. Hirteen, senkin mäyrä!
MALVOLIO. "Ma käsken, ketä lemmitsen." Niin, hän käskee minua; minä olen hänen käskyläisensä; hän on emäntäni. Tämähän on selvää tavalliselle järjelle; siinä ei mitään vaikeutta. Mutta loppu? Mitä merkitsevät nuo kirjaimet? Jospa voisin ne jollakin tavalla sovittaa itseeni. Hiljaa! HERRA TOPIAS. A, niin, vainustappas vaan! Nyt hän on jäljillä. FABIO. Hurtta haukahtaa, niinkuin se vainuisi kettua.
Olivian puisto. HERRA TOPIAS. Tätä tietä tulkaa, herra Fabio. FABIO. Tulen, tulen. Jos annan yhtäkään hiukkaa tästä huvista hukkaan mennä, niin saatte minut melankoliassa kuoliaaksi paistaa. HERRA TOPIAS. Etkö iloaisi nähdessäsi tuota itaraa sakramenskatun kanaljaa nolattuna ja häpeissään?
Maria kerran minulle kertoi, että neiti on minuun mieltynyt, ja itse olen kuullut hänen sanovan senkin, että, jos hän kehenkään ihastuisi, niin minun näköiseni mies se olla pitää. Sitä paitse hän minua kohtelee suuremmalla kunnioituksella kuin ketään muuta käskyläistään. Mitä pitää minun tästä arvella? HERRA TOPIAS. Tuota itseluuloista lurjusta! FABIO. Vaiti, vaiti!
FABIO. Laittakaa hänen vettänsä noita-akalle. MARIA. Niin tietysti, ja se on tapahtuva huomispäivän aamuna, niin totta kuin elän. Neiti ei tahtoisi häntä menettää niistäkään hinnasta. MALVOLIO. Niinkö, mamselli? MARIA. Herra Jumala! HERRA TOPIAS. Mutta, olehan nyt vaiti! Tämä ei ole oikea tapa. Ettekö näe, että häntä vaan ärsytätte? Antakaahan minun yksin!
FABIO. Jos minusta pidät, niin anna minun nähdä hänen kirjeensä. NARRI. Hyvä herra Fabio, suokaa minun tehdä toinen pyyntö. FABIO. Mitä vaan tahdot. NARRI.
Päivän Sana
Muut Etsivät