United States or Martinique ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta tuo mielipuolisuus ei puutu parannuskeinoa, ja minä tunnen, että huikkanen ystävyyttä, kipinä rakkautta parantaisi tuon nais-paran! Tule Fabiani, sanoin minä, tule! Menimme jälleen kannelle. Fabiani erosi minusta miltei hetikohta mitään enempää virkkamatta, mutta minä en päästänyt häntä silmistäni, ennenkuin hän oli mennyt hyttiinsä takaisin. Kolmaskolmatta luku.
Ainoastaan öisin ajoin, luultavasti pettäen vanki-vartijansa, tuli hän vilpastelemaan nuoskeassa ilmassa ja taivaan alla etsimään hetkisen lepoa! Viimeistään neljässä päivässä oli Great Eastern ennättävä New-Yorkin sataman suulle. Siis taisimme toivoa, ettei sattumus tekisi valppauttamme hyödyttömäksi, ja ettei Fabiani saisi tietoa Ellenin läsnä-olosta tällä matkalla Atlantin yli.
Corsican oli vastikään sanonut minulle, että Fabiani oli lähtenyt hytistään, ja minä tahdoin saada hänet yksinäisyydestään, kuitenkin olematta hänelle haitaksi. Minä kohtasin hänen laivan keulakannella, ja me puhelimme vähän aikaa toistemme kanssa, mutta puheensa ei mitenkään kallistunut hänen entiseen elämäänsä päin.
Fabiani, kapteini Corsican ja minä astuimme pitkin isoa kappia. Taivas pimeni. Tohina kuului taivaanrannalta. Salongeista kaikkui hurrahuutoja. Muutamia ukon-leimauksia välähteli loitolla tuossa paksussa pilviholvissa. Ilma oli sähöstä ylen kylläisenä. Kello 5,20 ilmaantui Harry Drake ja hänen molemmat puollustajansa. He tervehtivät meitä ja heidän tervehdykseensä vastattiin kohteliaasti.
"Puhukaasta, Fabiani, ranskaa, niin minä annan wiisi penniä!" sanoi eräs poika, juurikun minä olin itsekseni salaa tarkastamassa ukkoa. Tämä puhui nyt pitkän rämpsyn wierasta kieltä ja waikk'en ole mikään kielitaituri, olin kuitenkin huomaawinani, että se todellakin oli waadittua kieltä. "No, Saksan kieltä nyt, niin minäkin annan wiisi penniä!" sanoi toinen poika.
Oliko hän ennen minua keksinyt tämän nuoren naisen pakopaikan? En tiennyt mitä ajattelisin. Fabiani meni verkalleen eteenpäin pitkin seiniä, kuunteli ja noudatti kuin johtolankaa tuota ääntä, joka veti häntä puoleensa, kenties vastoin hänen tahtoansa ja hänen tietämättänsä.
Fabiani ei ollut tuntenut Elleniä, vaikka hän huusi: Hän, Hän! Ja kuinkapa olisikaan hän tuntenut Elleniä? Mutta ei hän ollut erehtynyt sanoessaan: mielipuoli!
Toisenlainen katsanto loisti hänen silmissään. Fabiani seisoi vavahdellen, äänettömänä ja avosylin hänen edessänsä. Fabiani! Fabiani! huudahti Elleni vihdoin.
Voipa liikuttaa kenenkä sydäntä tahansa, kun niin nuori mies, kun Fabiani herra, noin temmataan pois puolivälissä elämänsä päiviä. Tunnustan rakastaneeni häntä sydämestäni, erittäinkin hänen äitinsä ja sisarensa tähden, vaikka hän teki minulle monta pahaa kepposta.
Mutta kun silmämme olivat tottuneet pimeyteen, havaitsimme me miehen, joka seisoi aivan järkähtämättömänä, käsipuuta vasten nojautuneena. Tarkasti katseltuansa häntä, sanoi Corsican: Se on Fabiani! Ja Fabiani se olikin, me tunsimme hänen, mutta äänettömiin mietteisinsa vajonneena hän ei meitä nähnyt. Silmänsä näyttivät tähtävän erääsen kapin nurkkaan, ja minä näin niiden kiiltävän pimeässä.