United States or Serbia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Minä olen varsin kiitollinen näistä tiedoista. Tilaston tutkija Cokburn erosi minusta katsomatta minua vähintäkään jäähyvästi-tervehdystä ansaitsevaksi. Fabiani ja Corsican tulivat nyt luokseni, ja Fabiani likisti kättäni ystävällisesti. Elleni sanoi hän Elleni on toipuva. Ymmärryksensä on alkanut selvitä. Jumala on vanhurskas ja Hän on pelastava hänen kokonansa.
Tuo valkeavaahtoinen vana laivan perässä ulottui niin pitkälle kuin silmä kantoi, hämmentäen samaan maitovalkeaan tiehen aallonkuohun potkurista ja rattaan siivistä. Fabiani katseli ääneti tätä aaltojen huikaisevaa leikkiä. Mitä mahtoi hän nähdä tuossa uiskentelevassa peilissä, joka kuvasteli mielikuvatuksen mitä kummallisimpain oikkujen mukaan.
Ihmiset, joita kansi oli täynnä, olivat silminnähtävästi hänelle vastenmielisiä, jonka tähden hän vältti melua ja etsi yksinäisyyttä. Mutta kapteini Corsican tuli minua vastaan, ja me kävelimme yhdessä tunnin ajan peräkannella. Usein tuli Fabiani puheiksi, ja minä en voinut olla kapteinille sanomatta, mitä oli tapahtunut päivällä ennen Mac-Elwinin ja minun kesken.
Hän! jupisi hän, mutta pudisti samalla päätänsä ja lisäsi: Mikä näön harhaus! Kapteini Corsican otti häntä kädestä kiinni. Tule Fabiani! tule sanoi hän ja vei onnettoman ystävänsä sieltä pois. Kahdeskymmenes luku. Corsican ja minä emme tainneet enää epäillä; se oli Elleni, Fabianin morsian, Harry Draken vaimo. Sallimus oli siis saattanut heidät kaikki samaan laivaan.
Sen vain tiedän, ettei sattumus ole se, jota saan kiitää tapaamastani sinun Great Easternissa, ja minä tunnustan, että jos minulla on jotakin osaa tekemääsi päätökseen... Epäilemättä ystäväni, vastasi Fabiani.
Sekä hän että Fabiani ja Corsican olivat jo lähteneet New-Yorkista, ottaen mukaansa nuoren leskemme, johon maaseudun ilman ja hiljaisuuden luultiin terveellisesti vaikuttavan. Corsican oli muutamilla riveillä antanut minulle tiedon tästä äkillisestä lähdöstä. Minne meni hän ystävinensä, lähdettyänsä New-Yorkista?
Elleni oli kiivaasti hypähtänyt pystyyn ja läheni syvyyttä; kätensä olivat ojettuina tuota ammottavaa nielua kohti, mutta hän pysähtyi tuota pikaa ja laski kiukasti kätensä otsaansa vasten ikäänkuin karkoittaaksensa jonkun mielikuvauksen. Fabiani, kalman kalpeana mutta levollisena, oli yhdellä harppauksella Ellenin ja syvyyden välillä.
Rouva ei tahtonut, että näin nuori ja hento neito jäisi kotiin, koska siellä vaan oli kaksikymmenen vuotias isäntä, nuori Fabiani herramme. Oi, sitä hyvää Fabiani herraa! Tosin oli hän huima ja huikentelevainen, mutta kyllä hän aikaa voittain olisi taantunut, jos olisi elää saanut. Mutta hän paloi huoneisin tahi otettiin vangiksi.
Minä kummailin, ett'ei hän ollut niistänyt kynttilää, jonka pitkästä karresta hän oli niin arka yöllä haastellessamme. Minä käwelin lähemmäksi wuodetta. Silloin huomasin selwästi, ett'ei hän hengittänyt; ukko oli kuollut. "Ei Fabiani nouse enää koskaan ylös", sanoin sen hawaittuani ja astuin jonkun askeleen takaperin. "Herra Jumala!
Hyvä herraseni, vastasi Corsican, ei kahden-ottelu yksistään olekaan se, jota pelkään Fabianin vuoksi. Kapteini Mac-Elwin on niitä miehiä, jotka eivät hätäile; mutta ottelun seuraukset ovat peljättävät. Jos Fabiani tappaa tuon miehen, lienee se sitte mimmoinen katala hyvänsä, niin hän siten luo ylipääsemättömän juovan itsensä ja Ellenin välille.