Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. toukokuuta 2025
En itsekään käsitä, minkätähden hän tähän saakka on jättänyt minut aivan kylmäksi. Suhteeni Chrysothemikseen ei ainakaan ole ollut estämässä! Mutta minä lahjoitan hänet sinulle. Ota hänet!" Nämä sanat kuullessaan kalpeni kultatukkainen Eunike äkkiä kuin vaate. Hän loi Vinitiukseen pelästyneet silmänsä ja näytti henkeä vetämättä odottavan hänen vastaustaan.
Petronius istutti hänet viereensä, silitti kevein käsin hänen ohimojaan ja alkoi katsella häntä ihastuksella, jommoisella tuntija katselee mestarin käsistä lähtenyttä jumalallista kuvaa. "Eunike," virkkoi hän, "tiedätkö, ettet enää pitkiin aikoihin ole ollut orjatar?" Tyttö loi häneen tyynet, taivaansiniset silmänsä, ravisti päätään ja vastasi: "Olenhan, herra, aina."
Kultatukkainen Eunike, joka kantoi hänelle kukkia ja peitti hänen jalkansa kallisarvoisilla kankailla, oli hänen rinnallaan kuin kyprolainen jumalatar. Turhaan koetti estetikko Petronius löytää Lygiasta entistä hurmaavaisuutta.
Petronius lausui: "Eunike, jumalattareni, käske valmistaa seppeleet päähämme ja ateria." Euniken mentyä kääntyi hän Vinitiuksen puoleen: "Olisin tahtonut vapauttaa hänet, mutta arvaapa mitä hän vastasi minulle: »mieluummin olen sinun orjattarenasi, kuin Caesarin vaimona.» Eikä tahtonut suostua. Silloin vapautin hänet hänen tietämättään.
Nämä sanat lausuttuaan kutsui hän Eunikeä. Tyttö tuli, puettuna valkeisiin vaatteisiin, hiukset hohtaen kullalta. Hän ei ollut enää pitkiin aikoihin ollut orjatar. Hän oli ihana kuin rakkauden ja onnen jumalatar. Petronius avasi sylinsä ja lausui: "Tule!" Eunike juoksi hänen syliinsä, istuutui hänen polvelleen, kiersi käsivarret hänen kaulaansa ja pani päänsä hänen rinnalleen.
Toiset ihmiset suutelevat vaaseistaan laidat minä puolestani etsin mieluummin nautintoa sieltä, mistä se todella on saatavissa." Näin sanottuaan rupesi hän viemään huuliaan pitkin tytön hartioita ja kaulaa. Eunike vapisi autuudesta, ja hänen silmänsä vuoroin avautuivat, vuoroin sulkeutuivat.
"No mitä hän sinulle ennusti?" "Että minua kohtaa tuska ja onni." "Tuska sinua kohtasi jo eilen Teireisiaan kädestä. Onni on vielä tulematta." "Jo se on tullut, herra." "Millä lailla?" Tyttö kuiskasi hiljaa: "Sainhan minä jäädä tänne." Petronius laski kätensä hänen kullankarvaiselle päälaelleen. "Sinä olet tänään hyvästi järjestänyt poimut, ja minä olen sinuun tyytyväinen, Eunike."
Kuka orjista on hänen rakastettunsa?" "Ei kukaan, herra." "Mitä sinä tiedät hänestä?" Teireisias alkoi puhua hiukan epävarmalla äänellä: "Eunike ei koskaan öisin jätä cubiculumia, jossa hän nukkuu vanhan Acrisionan ja Ifidan kanssa; sinun kylvettyäsi, herra, ei hän koskaan jää kylpylaitokseen... Toiset orjat nauravat häntä ja nimittävät häntä Dianaksi." "Riittää," virkkoi Petronius.
Ihaellen katselivat häntä kreikkalaiset tytötkin, jotka paraikaa järjestivät hänen togansa poimuja. Toinen tytöistä, nimeltään Eunike, rakasti häntä salaa ja katseli hänen silmiinsä nöyrin, ihastunein katsein. Petronius ei kiinnittänyt siihen mitään huomiota, vaan kääntyi hymyillen Vinitiuksen puoleen ja rupesi sanelemaan muuatta Senecan lausuntoa naisesta: "Animal impudens... j.n.e."
Kun Vinitius sitten Teireisiaalta kuuli, että muuan mies lupaa löytää Lygian, kiiruhti hän henki kurkussa Petroniuksen talolle ja rupesi kysymään miestä, ennenkuin edes oli tervehtinyt isäntää. "Saamme paikalla nähdä hänet," virkkoi Petronius. "Hän on Euniken tuttava ja Eunike, joka juuri tulee järjestämään togani poimuja, saa antaa hänestä likempiä tietoja."
Päivän Sana
Muut Etsivät