United States or Iceland ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mut ukko, eukon, pojan tytön kanssa, Jo teki heinää siellä nurmellansa, Ja Hallin iloll' oli tuskin raja. Olihan kesä. Metsä vihantana, Ja puiden yllä oli juhlaverhot, Ja kukastoissa liipoitteli perhot, Ja vilja kellastui jo koreana. Niin eukko sanoi: "Lauluun yhtykäämme Ylistäin Herraa! Vaikk' on vaillinaista Näentä, kuulo, puhe puuttuvaista, Jumala kuulee, häntä kiittäkäämme!"
Eipä muuta tarvittu. Lauriin, jonka veri oli ruvennut kuohumaan, kun kuuli kapteenin nimeä mainittavan, koski eukon muistutus menneistä ajoista kipeästi. Hänen kasvonsa, jotka olivat harmaat riihen tomusta, vaalenivat. Vaaleus tosin ei näkynyt, mutta tuli, joka leimusi hänen silmistään, näkyi, ja turhaan koetti Anna lepyttää häntä.
Ensin muutamissa muissa paikoissa käytyäni, kävin Hietajärven talossa Suomen puolella ehkä Wenäjän uskoinen. Siinä oli vanha eukko, jonka kyllä työn tuskin sain lauluille, mutta sen yksi sana maksoi enemmin kuin monta kymmentä muiden. Tämän eukon laulusta tuli se merkillinen tieto, että Lemminkäinen Pohjolan häissä tappoi Joukahaisen Pohjolan isännän.
Väärin muka olisi, tehdä katkeriksi eukon harvat jäljellä olevat elon-vuodet, ryöstämällä häneltä hänen viimeisen lohdutuksensa. Mutta kunnanneuvokset, sen sijaan kuin heidän olisi pitänyt salata asiata, kiiruimman kaupassa kertoivat sen kotiväelleen, ja nyt tiesi koko kylä asian, paitsi mustaa Marannaa yksinään.
Tyttö huusi veljiänsä avuksi, mutta nähdessään eukon kömpelömäisen juoksun, ne eivät naurulta päässeet paikastakaan. Tehden satoja mutkia vältti tyttö joka kerta tuon kömpelön eukon. Mutta vihdoin antautui tyttö vangiksi, näyttäen tyhjät kätensä. Hän ei leipää ollut koskenutkaan, tahtoi vaan huvittaa veljiänsä ja toimittaa eukolle terveellistä liikuntoa.
Tämä ei millään olisi suostunut Heikin lähtöön, ellei provasti kahden kesken olisi häntä vakuuttanut siitä, että Heikki kohta oli perivä isänsä kartanon. "Mutta se riippuu siitä, että sinä olet vaiti", lopetti provasti. Eeva itki ilon kyyneleitä. Provastin ei tarvinnut kuulla eukon vakuutuksia hänen vaiti-olemisestaan.
Jos ei matka Rytilän hoviin olisi niin pitkä koko viisi peninkulmaa niin tekisipä eukon mieli kulkea sinne antamaan neuvoansa ja samalla voittamaan tuo suuri palkinto, minkä kapteeni Konrad Kornman oli lapsen löytäjälle luvannut. Näin höpisi eukko ja olisi ehkä kauankin vielä saanut höpistä. Väki seisoi kuunnellen ja uskoi vahvasti mitä eukko puhui.
Ilma kun oli lämmin, niin jätin akan rauhaan, aikoen aamulla miesten kanssa käydä häntä korjaamassa. Seuraavana aamuna ei eukkoa enää voitu mistään löytää. Yhtä äkisti oli hän kadonnut kuin ilmautunutkin. Miehet pilkkasivat minua unennäkiäksi, vaan tiedän hyvin nähneeni eukon ja muistan tarkkaan hänen kertomuksensa.
Alaspäinkö se sitten meneekin, kun nyt on isäntänä ja sitten jo alennetaan emännäksi. Ehkäpä minä siihen mennessä kohoan isännäksi, koska tämä maailma muutteleiksen kuin Nikkisen silmä. Saisi tuon tuonkin nähdä, sanoi Reeta. Saatte sen nähdä, että minä rikastun, kunhan eukon otan, enkä ole akkavallan alla.
Jokaiselle heistä oli joskus elämässään tapahtunut jotakin kummallista ja ylenluonnollista. Eukon mies esim. oli jo hyvästellessään tiennyt viimeiselle matkalle lähtevänsä. »Kuuntelehan tuuliviiriä», hän oli sanonut, »milloin se pahalla äänellä parkaisee. Silloin tiedät minunkin menneen meren syövereihin.» Ollut montakin maailmankaato-myrskyä sinä syksynä, myrännyt meri, vinkunut tuuliviiri.