United States or Finland ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ikkunat välkkyivät ilta-auringon valossa. Nuori, ihana vaimo seisoi etehisen ovella, varjosi kädellä silmiään ja tähysteli polkua, joka niityltä toi pellon aitovartta pitkin talolle. Tuvasta juoksi kolme pienokaista hänen luokseen, ja nuorin, kaksivuotias Antti, tarttui syleillen hänen hameesensa.
Eivät he kuitenkaan viitsineet kauan siellä oleksia, kun näet tuuli niin jotta hameihinsa tahtoivat takertua. Suojaan heillä tuli asia ennen pitkää. Pirtin etehiseen tultua pystyi Katrin silmään keltainen ovi etehisen toisella puolen. »Tupakoon se tuolla?» viittasi Katri Liisalle. »Tupa kai», arveli Liisa. Katri ei siihen heittänyt, läksi katsomaan. Hän raotti ovea ja kurkisti sisään.
Ehkä apteekkarin rouva tulee. Aivan varmaan. Riennä! Auta rouva tavaroineen sisään! Palvelustyttö menee ulos etehisen ovesta. ROUVA EKL
Etehiseenkin tulla puuskautti ja sysäsi syrjällään olevan korvon, maitopytyn tai sangon pyöriä hyrräämään pitkin etehisen siltaa ja löytäessään tyhjän kontin tahi vasun tupsautteli niitä paikasta toiseen. Ihmisiäkin, jotka liikkuivat ulkoilmassa, se kiusotteli. Jos he astuivat vastaan, tahtoi se pysäyttää siihen paikkaan, jotta töin tuskin pääsivät eteenpäin.
Saatuaan ne käsiinsä, hän aikoi palata sänkykamariin, kun samassa etehisen kello soi. Eräs poika siellä oli, joka antoi hänelle pienen avonaisen kirjekuoren. Ajatuksissaan hän sieltä vetäisi esiin visiitikortin, jossa Nymark pyysi rouvaa huomispäivän rekiretkelle. »Herra Jumala», sanoi Maijaliisa ja vei sen lääkärille. Lääkäri kyhäsi kortin toiselle puolen: »Käänny muihin.
Vasta lähtöhetkellä Regina neiti tuli entiselleen. Dora ja Lisbet olivat panneet pois "perheruusut", ja veneen avain, jonka Pilo oli hakenut rannalta, minne Lisbet oli unohtanut sen, riippui hyvässä turvansa etehisen naulassa.
Tuon viimeisen, kauhean ajatuksen rinnalla oli kaikki rakkaus, onni, ihmisten juorut ja moitteet, hänen oman sydämmensä vastarinta kokonaan kadottanut merkityksensä. Vielä ei ollut liian myöhäistä, vielä saattoi kaikki tulla peruutetuksi ja Gabrielle saada vapautensa. Kun hän, kiivaasta käynnistä hengästyneenä, soitti etehisen kelloa kysyäkseen neiti Barnekeniä, avasi Gabrielle itse heti oven.
Minä saatan, niin saan puhua loppuun. Rouva Hägg haki kiireimmän kautta suojahuivin keittiöstä, heitti sen hartioilleen ja opasti sitte Toinia pimeän etehisen läpi. Kohta kun he portista kääntyivät tielle, alkoi hän taas puhua. En minä suotta aikojani ole tätä kertonut. Sillä on tarkoituksensa, sanon sen suoraan.