Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. kesäkuuta 2025
Hän oli tuntenut kreivi Kaarle Viktor Bertelsköldin; hän se oli, hänen olivat nuo kauniit, lempeät, siniset silmät nuo silmät, jotka samalla voivat olla niin petolliset! hänen oli tuo ennen muinoin niin armas ääni hänen nuo huulet, jotka niin hyvin osasivat valehdella ikuista rakkautta! ja hän oli kehoittanut Esteriä rohkeuteen, oli sanonut, että vain kuolema nyt voisi heidät erottaa hän, joka oli pettänyt ja jo ammoin aikoja sitten oli toiseen puolisoon sidottuna!
Siihen kun hevonen pysähtyi portaitten eteen, oli forstmestari vastaanottamassa, auttoi Esterin kärryistä, suuteli, kokosi hänen päällysvaatteensa ja pikkutavaransa kärryistä kantaen ne itse sisään, jossa uudelleen tervehti Esteriä syleillen ja suudellen. Päivällispöydässä istutti forstmestari Esterin vierelleen.
Mutta kerran sitten heidän ajellessaan yritti Arnold Esteriä suutelemaan... Nuolen nopeudella hyppäsi Ester reestä ja katosi illan hämärään. Arnold suuttui, oli pitkät ajat Esteriä etsimättä, sillä sellainen nolaus oli hänelle sattunut ensi kerran. Ylpeä oli Arnold.
Mutta sitten hän oli saanut uuden määräyksen, että jos talonpoikia Esterin kotipuolesta tulee käymään kuka tahansa, ja tahtoo tavata Esteriä, niin pitää sanoa, että Esteri ei ole kotona.
Santtu käänsi sanomalehden kiinni, mutta hänen silmänsä ahmivat vielä ensi sivulla, tarttuivat hetkeksi aikaa kiinni johonkin ilmoitukseen, ja sitten katsoen taas vuoroon Esteriä, joka veti hansikkaita käteensä, vuoroon neiti Smarinia, hän alkoi kiihkeästi kaivaan liivintaskujaan niinkuin hänen tapansa oli kun hänen suustaan oli tulossa, joka nyt tulikin: »Saakeli!»
Mutta kun forstmestari ei huomannut mitään muuta, kääntyi hän kummastuneena katsomaan Esteriä. »Mikä on tarkoituksesi?» Esteri nauroi, ja forstmestari jäi seisomaan kuin tajuttomana ympäristöstään. Oli kuin hän olisi toistamiseen nähnyt jonkun entisen unen, josta jäljellä ei ollut kuin tunnelma ja muutamia hämäriä yksityiskohtia.
»Joko huomaat, että olet uneksinut?» Esterin pää painui rinnalle. Hän otti virkkauksensa, jota oli näyttänyt äidilleen, ja sanaa sanomatta lähti. Forstmestarille norahti kyynel silmiin. »Esteri!» Hän otti Esteriä kädestä ja vei sohvan luo. »Tässäkö äiti istui?» »Sehän oli vain unta.»
Piha oli täynnä hevosia, huoneet ihmisiä. Esteriä pirtissä pistäytyessään puhuteltiin sieväksi uudessa puvussaan. Sanottiin häntä vainajan näköiseksi. Ja kaikki yhtyivät yhdestä suusta ylistämään vainajaa.
Oli neljäs päivä Rikbergin lähdettyä. Arnold tahtoi tavata Esteriä. Tämä meni uteliaana ja peläten Arnoldin huoneeseen. Nyt ehkä pyydän sinulta liian suurta palvelusta, mutta ehkä se on viimeinen, jonka tarvitset minua kohtaan täyttää, sanoi Arnold. Mikä se olisi? Joulu on niin lähellä, enkä minä itse mihinkään kykene, lähde sinä jouluostoksille kaupunkiin. Minäkö?
Bertelsköld tempasi hänet ikkunasta sisään ja salpasi rautaristikon. Silloin löi Ester häntä kasvoihin. Viha nousi nuoren miehen poskille. Esteriä oli rangaistava hän suuteli tyttöä. Ester puraisi häntä poskeen. Nyt häpesi Bertelsköld. Hän, mies, oli suuttunut itsepäiselle lapselle.
Päivän Sana
Muut Etsivät