Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. lokakuuta 2025
Viimeskin kun hän kävi Kolkkilassa, oli Kolkki ottanut Eskon niskasta kiinni ja paiskannut hänen ulos huoneesta; Kolkki on itse ylpeys", vastusteli Katru. "Mitä emo edellä, sitä penikat perässä, sanoo sananlasku ja niinpä on taitanut käydä tässäkin.
Valhepuna. Miksi vieress' ikkunan Esko Neili armastaan Suutelee, ei konsaan muuten? Lasiverhot punallaan Luovat siinä hohdettaan Kasvoille, mi kalvaat muuten. Punaposkiseksi luulee Esko siinä Neiliään, Neili Eskon oikut kuulee, Puhkee raukka itkemään; Huolissansa keinon keksii: Posket maalaa huomiseksi. Iltakello.
TOPIAS. Mikko Vilkastus on siihen soveliain; hän on Eskon puhemies ja seuraa häntä häihin myös. Puheen jälkeen pitäis hänen jo oleman tässä varustettuna häihin. Esko, läheppäs vaan häntä kuulustelemaan. SEPETEUS. Käy toimeen, poika. ESKO. Minä riennän, sillä aikaa ei ole enään siekailla. SEPETEUS. Olitko kirkossa eilän? TOPIAS. Enhän ollut, jumala paratkoon!
Tosin närkästyi hän usein päälleni, ja motkotteli kuin punainen kukko, mutta enpä huolinut siitä, vaan hummasin miten jaksoin; ja nämät kolme viikkoa ovat menneet kuin säkissä. Siinä, Kristo, on Nummisuutarin Eskon hääretki.
ESKO. Sitä sinun ei tarvitse, vaan sano, että läksimme Karrista vähän ennen kuin minä ruokapöydän nuriin viskasin. MIKKO. Ole sitten olevanas äitis ja kysy minulta milloin jätimme Karrin. ESKO. Mikko Vilkastus, koska läksit poikani, Eskon, kanssa Karrista? MIKKO. Me läksimme vähän ennen kuin Esko ruokapöydän nuriin viskasi. ESKO. Mikko, tässä ei ole pilkan paikka.
SEPETEUS. Maistaa tahdon! TOPIAS. Lasi kumoon, kanttoori, kumoon! SEPETEUS. Ei, Topias; maistan vaan! TOPIAS. Niinkuin tahdotte, mutta Eskon muistoksi! TOPIAS. Sokeria tahi vehnäleipää päälle; kumpaa vaan haluttaa; sillä takakontoni, näettekö, ei ole juuri niin tyhjä kuin luulis, sieltä heruu koska heruman pitää. Mikä on suutari Topiaksen eläessä?
Renki Eskon täytyy lähteä ottamaan selko, kutka nuo ovat ja tuokin joukko tuolla Hopeamäellä." Samalla rovasti työnsi kätensä rovastinnalle, johon rovastinna turvallisesti tarttuikin ja lähtivät astua haparoimaan pois. Mutta pappilan sivu kulkevalla tiellä, kuni laitettu, sattui olemaan renki Esko monen muun nuorukaisen kanssa menemässä Hopeamäelle, mistä se iloinen ruihukka kuului.
Hänen valkea, pohjoismainen tukkansa seisoi harjaskankeana, kuin ennen muinoin nummisuutarin Eskolla ja minä jo silloin epäilin että alkutyypin itsepäisyys myöskin piili tässä Eskon nuoressa kansalaisessa. Sitten hän oli koko illan merkillisen epätasainen, milloin iloinen ja puhelias, milloin ajatuksiinsa vaipunut. Näkyi selvään että hänellä oli jotain tärkeätä mielessään.
Ja mikä soveltuisi paremmin nyt kuin näiden molempain nuorten naiminen? Esko puolestansa on parastansa koettanut, mutta Jaana on hänelle aina kääntänyt nurjan sivun. Sentähden, Eskon naitua, käyn minä hyvällä omalla-tunnolla provastin luoksi ja nostan häneltä riksit, jotka meille laillisesti kuuluu.
Nähtyään, että isäntää ei vielä nukuta, sanoi Malla: Missähän nyt tämän talon entinen Esko viuluaan vingutellee! Viime lauantai-iltana se tässä vielä oli tanssittanut tämän kylän nuoria. Soitolle sitä silloin tanssitaan, kun Eskon soitolle! Sama kuin porsasta hännästä vetäisi, sanoi Mikko. Elähän sano! virkkoi Mallan vieressä makaava Jertta.
Päivän Sana
Muut Etsivät