United States or Kazakhstan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta ikään kuin jokin painajainen olisi Esaa vaivannut, rupesi hän heti kotiin saavuttua ihmettelemään miksi tänne oli tultu. Muori oli hankkinut heille pullollisen viinaa, jota väen ylösnousun aikana vielä ryypiskelivät. Väliin kuului kamarista laulunräminä, väliin tanssin hypähdys, väliin oltiin aivan hiljaa.
Sakarin Jassulle kerrottiin nyt ne kummat, mitä yöllä oli tapahtunut. »Noo», sanoi Jassu, kun oli aikansa kummastellut, »sillä lailla niitä komeita kuljetellaan.» Hän arveli tytön varkaaksi Karhun Esaa. Herastuomari jo johtui kyselemään Esan talon asumisiakin, kuinka ne menevät, kun ne niinkin hurjastelee? Mutta Jassu kiitti Esaa mieheksi aina pilviin asti.
Esa oli siksi järkevä, että voi huomata kunnollisen koston korvenloukkolaisille hiukan mahdottomaksi; sitä hän kuitenkin tiesi odotettavan. Mutta siitä velvollisuudesta päästäksensä olisi sopivin naida. Rikas naiminen vakaannuttaisi toiselta puolen taloudellisenkin aseman. Saisi velkansa kuitiksi, rupeaisi porhona elämään...! Esaa innosti.
Leski tirkisteli Esaa eikä tiennyt ensin, näkikö hän oikein. "En mielelläni astuisi sen kynnyksen yli, joka on talostani poisajettu", alotti Esa. "Mutta asia, joka meitä kumpaaki koskee, on pakoittanut mua tänne tulemaan". Hän piti väliä puheessaan ja hengähti syvään. "Minä olen sattunut kuulemaan, ettäs ennen anoppini kuolemata olit hänen puheillaan.
Jos minä olisin sun tilassas, niin...» Vennu tirkisteli, salamielinen mutta Esalle kylläkin ymmärrettävä ilme silmissä Esaa, kun tuota saneli. »Meidän miehet eivät ikänä anna volia sellaisille, ei vaikka!» Vennu iski suuren nyrkkinsä pöytään.
Esa kysyi tuota niin arasti, että se melkein kuulosti huokaukselta. »Hjaa... Kesällä lupasin muistaakseni sataviisikymmentä. Mutta nyt on toinen aika.» »Minä en niin paljoa pyydäkään.» Grönberg katseli nyt hiukan kummissansa Esaa. »Täytyy mennä melkein puolet alaspäin», sanoi hän arasti. »Seitsemänkymmentä viisi markkaako?» »Jaa ... sinne päin.» Oltiin vaiti. Esa pyöritteli lakkia kädessänsä.
»Mitäs se nyt pääpirun rinnalla, mutta»... Karhun Esaa nähtävästi miellytti tuo melkein vakavuudella lausuttu tunnustus. »Voi herran poika!» hän huudahti, »kun sais taas tehdä tuolla ... tuolla leikulla tuoretta ihmisen lihaa!» Hän joutui yhtäkkiä omituiseen raivoon, sätki puukolla ilmaa, hypähteli, pyörähteli, kiraisi hammasta ja ulahteli kuin ärsytetty suden penikka.
Tulkoon tänne, niin minä näytän!» »Onko sinua häihin edes kutsuttu?» kysyi Vennu, kääntäen puhetta toisaalle. »Mihin?» »Järvelän Santran ja Laitalan Valeen.» Vennu tarkasteli Esaa, jonka koko kasvoille äkkiä nousi kamala ilme. »
»Niin, knapin varkaita», uudisti Esa, »näinhän minä, että teidän teki mielenne tuon ryssän kamoja.» »Mielemme?» Vennu tarkkaili yhä tutkien Esaa.
»Knapin varkaita?» virkkoi Vennu silmissä kyselevä katse, joka vähitellen muuttui teräväksi ja tutkivaksi. »Knapin varkaita!» huusi Ella, nauraen hölöttäen päälle, nähtävästi ajatellen, että Esa puhuu täyttä leikkiä. Siukku ei puhunut sanaakaan, yhteen jaksoon vain pälyili Vennun puoleen. Mutta Vennu vain yhä tarkkasi Esaa.