Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. heinäkuuta 2025
Siitä päivästä lähtien hän osoitti vanhalle tädille, jonka luona hän ennen tuskin pari kertaa vuodessa kävi, semmoista kohteliaisuutta, että se pani vanhan naisen laulamaan ylistysvirsiä Erlandista ja kertomaan muille sukulaisille miten kohtelias ja kunnon mies Erland oli, juuri kuin "ennen vanhaan" nuoret olivat.
"Olet", vastasi Erland vakaisesti, "minulle on todellakin tarjottu avonaista tirehtöörin virkaa..." Samassa tuli kauppaneuvoksen rouva ja keskeytti puolisoiden keskustelun.
Haamu eikö ole Ijäisen hengen ajallinen muoto? ERLAND. Ei muuksi voi sit' ymmärtää. WILHELM. No niin, ma Olavi pyhän kalma muoto olen. Sen aatteen johti mieleeni hän itse, Mä hänen tosihaamunansa tulen. ERLAND. Mun poikani! Kuink' kovin palavat Sun tummat silmäsi. WILHELM. Mun aatteeni Iankaikkisuudessa on mieluisimmin; Ja henkein valtakunta monta kertaa On silmäin eteen mulle ilmestynyt.
Niin, kyllä se olisi onnea... Hän kuvasi mielessään Erlandin iloiset, loistavat kasvot, kun hän käyskenteli huoneissa järjestäen heidän kotinsa oman mielensä mukaan, tai kun Erland antoi hänelle jonkun lahjan, josta hänen ei enää tarvitseisi, niinkuin muinoin, häntä lempeästi nuhdella.
Koko päivällisajan oli Erland istunut synkkään äänettömyyteen vaipuneena ja heti kun he olivat juoneet kahvit, hän nousi ylös ja meni huoneesensa, jossa hän viipyi koko iltapäivän. Lovisa seisoi hetken ikkunan ääressä ja katseli ylös taivaalle, jolla tähdet tuikkivat kuin lemmekkäät ijäiset ajatukset; sitten hän puki kiireesti päälleen ja meni ulos.
Mutta hänen tuntonsa näytti vielä uinaavan; hän puhisi taasen, heittäytyi pari kertaa sinne tänne vuoteellaan, mutisi sukkelaan muutamia sekavia sanoja ja nukkui jälleen. Samassa tuli Erland puettuna yötakkiin ja tohvelit jaloissa. Hänkin asettautui vuoteen luo ja katseli poikaa. "Semmoinen hyvä, pulska poika!" hän huudahti ja koko hänen kasvonsa loistivat isän ylpeydestä.
"Ja sitten niin sinun näköisesi!" sanoi Lovisa ja nykäisi leikillisesti miestään parasta. "Niinpä niin, rumemman papan hän olisi voinut saada!" nauroi Erland, "vai mitä Issa?" "Totta on, mutta ei mitenkään kauniimpaa eikä itserakkaampaa!" Mies nauroi ja katseli ympärilleen. "Poika raiskani!" hän sanoi, "miten köyhän näköistä täällä on.
Sitten hän alkoi innokkaasti ja mikäli muisti, ystävättären sanoilla kertoa tuosta laupeudentyöstä sekä pyysi lopuksi Erlandin kannattamaan asiata aluksi isommalla raha-avulla ja sitten vuotuisella maksulla. Erland kuulosti tarkkaan Lovisan kertomusta.
ERLAND. Sankarini nuori! Velvollisuuden sanoja sa puhut. Sä riennä kuningasta puoltamaan. Miks siitä taivas mua vanhust' estää. WILHELM. Sa lohduttele armast' immyttä! Sun sijaas, isä, taisteluun käyn minä. Tät' asiaa en tunne niin kuin sinä Ja Aksel tarkoin, vaan jos teistä rehti Uskollisuus se sotaan häntä käskee No niin, jo paljas miekkan' on, sua seuraan.
ERLAND (katsoen ankarasti kuninkaaseen). Ei hurskast' ollut Näin ylen kauas tätä saattaa; kaunist' Ei ollut sydänpoloisia näitä Toivolla lyhyellä jännittää Saattaakseen kaiken toivon viime hetkell'
Päivän Sana
Muut Etsivät