Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. lokakuuta 2025
"Tammisaari," virkkoi Erkki. "Aivan niin, siten se olikin, se näkyi, olleen jotensakin suuri." "Eipä niinkään, isäni käyttää sitä vaan lammaslaitumena." "Onhan siellä toki torppa; luulin nähneeni siellä rakennuksen." Erkin kasvot synkistyivät ja vaimonsa heilutti häälyvää kätkyttä kiivaammin kuin ennen.
»Ei pääse nyt», tuumi Erkki. »Ei ole kun harvoin semmoista purjetuulta. Ei tiedä kuinka kauan vielä voi viipyä, vaikka eihän tästä enää mahdottomia olisi.» Uusi viikko oli keikahtanut yli puolivälinsä, torstaipäivä oli iltaansa lähellä, kun Erkin vene pyrki Tikkalanniemeen. Hitaasti lähestyi talo, vaan lähestyi viimeinkin. »Pitäähän sitä käydä tässä talossakin!» tuumi Erkki ja laski rantaan.
Suomalaisten soturien joukossa oli Antti huomannut monta Vaajasalolaista, jotka kaikin voimin auttoivat puolustajiansa. Kaikki olivat he Antin vihollisia, ja hän tiesi sentähden, ettei hänellä ollut armoa toivomistakaan. Sama ajatus tuli Jussilaankin nähtyänsä Erkin. Pohjoissuomalaiset päättivät sentähden myödä henkensä niin kalliista kuin suinkin eikä jättää vastustajilleen naisia elävinä.
Mutta minä näin Erkin tänään kadulla. Hän oli laihtunut ja hänen silmissään oli niin outo kiilto. Hän tietää, että minä oleskelen sinun seurassasi, että olen hänelle uskoton. Mutta jaksoinko minä elää ilman suojaa Lakkaa nyt ja juo. Juon juon! He sanovat, että se olisi Erkin onni, jos hän unohtaisi minut. Kyllä hänellä nyt on oikeus minut unohtaa. Minä olen hänet pettänyt.
Laura näytti Veli Erkin hattua ja hopeista vyötä ja muutamia posliinipaloja, jotka tunsi Veli Erkin poskikappaleiksi ja jotka hän oli löytänyt salista läheltä yliopiston kirjastoa. Lehtori oli jähmetyksissään ja jännityksissään. Odotti vain milloin Laura itkuun räjähtää. Mutta Laura ei räjähtänyt. Aivan levollisena hän lähti kerrottuaan tuon kauhean tapauksen.
Ehkä se onkin viisainta ja parasta, että me vanhat pidämme ohjat käsissämme niin kauvan kuin elämme, perikööt sitten mitä meiltä jääpi", liehakoitsi Erkki, sillä hän pelkäsi asian kääntyvän pahalle kannalle. "Niinpä minäkin sen luulen", sanoi Mauno mielihyvillään, kun näki Erkin myöntyvän. Sulhanen oli vaan omia aikojaan olla källistellyt talossa, milloin missäkin paikassa.
Erkki nosti tuolin lähemmä ja istuutui. »Vuosia on vierinyt siitä, kun tapasimme.» »Niin on. Paljon on tapahtunut.» »Paljon.» »Sinun äitisikin on kuollut.» Kävi kuin tuskan värähdys Erkin kasvoilla. »Kuollut on. Vähää ennen, kun Suomi suruun pukeutui, aloin omaa äitiäni surra.» »Siinä oli surua paljon.» »Niin oli. Paljon kadotin lyhyessä ajassa.» Erkin oli hetkisen vaikea salata liikutustaan.
Mutta Erkki vaan istui paikallaan, tarkastellen hänen kasvojensa jokaista piirrettä, kun häneltä kyseltiin, kuu hän lauloi virttä, kuunteli saarnaa ja lopulla alttarilla, kumartui vastaan-ottaakseen siunauksen. Uudet vaatteetko tahi mikähän lienee ollut syynä siihen, että hän Erkin mielestä näytti paljon vanhemmalta kuin ennen.
Mutta kun muistin nuoruuttasi ja miten väärin olisi saattaa sinua tekemään lupausta, jota kenties saisit katua, ymmärsin, että minun oli ajatteleminen meidän molempien puolesta.» »Minun tähteni sinä siis pysyit poissa! Ja kyllä jaksoitkin viipyä!» Aune siveli Erkin kättä, painoi päänsä kallelleen ja katsoi veitikkamaisesti häntä silmiin.
Hetvi ja Laara rupesivat miehilleen toimittamaan, että pääsisi toinen tai toinen pieneen Leppimäkeen omaksi taloksi kuten Olli-Pekkakin. Ja kun niitten Hetvin ja Laaran välit pahenivat päivä päivältä, niin isäntä määräsi Erkin lähtemään pieneen Leppimäkeen.
Päivän Sana
Muut Etsivät