Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. lokakuuta 2025
Oohoh, kyllä vain tunnen, vaikka tytöt muuttuvatkin kovin pian. Kun minä lähdin, oli hän neljäntoistavuotias tyttö, ja nyt hän jo on täyttänyt seitsemäntoista, on siis jo nuori neito. Täti, koska lähdemme maalle? Huomenna. Eriika teki vielä pieniä ostoksia, ja rehtori kävi tapaamassa kapteeni Malmia. Mutta seuraavana aamuna oltiin matkalla Marjaniemeen.
Hyvä, pikku ystäväiseni; mutta täälläpä onkin nyt Eriika saanut kaikki kuntoon minun pitää vain juosta Ellaa herättämään, muuten hän taasen myöhästyy koulusta. Samassa tuli hän aivan hengästyneenä takaisin: Se lapsi rukka on aivan unenhoureissa, läähätti hän. Ne tulivat myöhään kotiin ja sitä paitsi alkaa Ellan koulu aikaisempaan.
Poika sanoi "kis', kis'," mutta se vain veti untaan. Nyt ei Joju enään malttanut mieltään, vaan nipisti kissaa hännästä. Mutta tästäkös elämä syntyi! Kissa maukahti pahasti ja kynsäisi Jojua, joka taas vuorostaan huudahti: Kissa sinä! ja paiskasi sen lattialle. Eriika neiti punastui korviaan myöten; hänen tyyni verensä joutui liikkeelle.
Sakki ja Solmia menivät sisälle, ja Eriika täti kutsui heitä kammariinsa kahville. Rehtori istui siellä jo ennaltaan. Minnekkä Jojun jätitte? kysyi rehtori. Hän meni vanhempiansa katsomaan. Onko täti käynyt Jojun entisessä kodissa? kysyi Solmia. Olen, mutta en nyt moneen kuukauteen. Eikö täti menisi?
Mellilä poistui kammariinsa, ja Eriika jäi tuumimaan, miten saattaisi alkaa tuota vaikeata esitystä. Leena oli jo tullut ikään kuin perheen jäseneksi. Jos hän oli pahalla tuulella, niin oli sisarusten rauha häiritty, mutta onneksi se tapahtui ani harvoin, sillä yleensä hän oli mitä hyvänluontoisin vanha neitsy. Leenan ruoka oli taas niin hyvää.
Emäntä itse, aina töissänsä tarkka, vehnaisia leipoo pöydän päässä ja silmäilee uloos vainiollen, koska tulleen vieraat kauka-kylistä. Perä-akkunasta päivä paistaa ja uuni loimottaen lämpii. Mutta sinisessä arkussansa Eriika lepää salin hiljaisuudessa, eikä kenkään hänen pyhää rauhaansa täällä hämmennä.
Sakin mentyä sanoi rehtori: Poika on pitänyt niin hellää huolta Jojun vanhemmista. Vieläkö Marjaniemi tahtoo talonsa myydä? kysyi Eriika. Olen aina toivonut, että veljeni ostaisi sen talon. Siellä saisimme olla kesät teidän lähellänne, ja Jojun vanhemmat saisivat asua siellä.
Tule nyt silittämään Mikkoa, niin tulette hyviksi ystäviksi. Joju läheni, mutta kissa nosti selkäkarvansa pystyyn; vaan kun Eriika otti lemmikkinsä syliinsä, sai Joju vihdoin sitä silittää, ja pian joutui koko kahakka unohduksiin.
Ei, sanoi pruustinna, joka myöskin oli tullut keskusteluun osaa ottamaan, veljeni kirjoitti, ettei vaatteista tarvitse pitää mitään huolta. Eriika sisareni ne kyllä toimittaa kaikki, kun poika vain tulee. Soo, soo, vai antavat vaatteetkin.
Eriika katseli poikaa ... kummallista, hänen pyöreät, kukoistavat poskensa näyttivät kalpeilta, minkätähden?... Olipa hänellä täällä paljon parempi ruoka kuin mitä hänellä oli ollut entisessä kodissaan ja kaikin tavoin mukavampi olo. Miksi hän siis oli kuin kasvi, joka vieraaseen maahan on istutettu? Voitko sinä pahoin? En, mutta täällä on ... on niin raskasta olla, täytyy päästä ulos.
Päivän Sana
Muut Etsivät