Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 25. heinäkuuta 2025


Hän ymmärsi kyllä, että hänen tähtensä Eriika oli hänen äidilleen osottanut hyvyyttä. Eriika noikkasi vain ja katseli äidillisen lempeästi kiitollista poikaa. Toukokuun loppupäivät kuluivat nopeasti, ja Solmia oli vapaa lähtemään kesälomalle. Koska minä sinun jälleen näen? kysyi hän Jojulta. Olen kentiesi jo koulusta poissa, kun tulet takaisin...

Hän lakkaa itkemästä, kietaisee käsivartensa äidin kaulaan, ja sateen perästä tulee päiväpaistetta. Roosa Maija on ihastuttava, kun hän nauraa, ja isä katsoo, salaamatta ihailuansa, vuoroin ihanaa lasta, vuoroin reipasta ja kukoistavaa äitiä. Niin käy aina sanoo hän, ja onni päilyy hänen silmissään. Sinulla on aina neuvosi, kun minä olen niitä vailla. Sinä olet kaltaisesi, Eriika.

Minä tietysti en hänen mieltänsä kysy, mutta sopisipa mainita, mitä olen päättänyt. Olisi se minunkin mielestäni sopivaa; saatathan sinä, kun Leena makuuhuoneista palaa, ilmoittaa sen hänelle. Mellilä katsoi lautasellensa ja söi. Annappas minulle kupillinen olutjuustoa, Eriika, ei juustoa, vaan heraa, minua vain janottaa.

Olen minä täällä joskus nähnyt nuot pojat, mutta niin hätimiten, etten tosiaankaan heitä tunne. He tulivat juuri äsken kotia, sanoi Eriika, menenkö heitä käskemään tänne? Kyllä. Hetken perästä tulivat Joju ja Sakki, ja Eriika esitteli heitä kapteeni Malmille. Joju, sanoi rehtori, nyt olen puhunut kapteeni Malmille, että sinä haluat merelle. Kesäkuun lopulla hän on valmis ottamaan sinun mukaansa.

Olin aina siinä toivossa, ettei hän enään merelle haluaisi, kun hän muutaman vuoden kävisi koulua, mutta huomasin piankin, että hän luki vain, kun hänen sitä täytyi tehdä. Hän on kuitenkin hyvin mennyt eteenpäin, sillä hän on älykäs poika, vaikkei niin perusteellinen kuin Sakki. Helläsydämminen hän on, mutta vähän vallaton. Sakki, sitä vastoin on tavattoman vakaa, sanoi Eriika.

Mainitsi Eriika myöskin sivumennen, että hänellä oli Hämeessä täti, jonka luona hän oli saanut luvan käydä tulevana kesänä, jolloin kenties saattaisi niin sopia, että Eerikki niillä tienoin tutkisi kasveja. Hauskaa olisi kohdata toisiaan, arveli hän, mutta Eerikin ei pitäisi millään muotoa antaa häiritä itseään hänen tähtensä.

Minä olin äitini kanssa usein sellaisissa köyhissä kodeissa maalla, ja tulisin halusta tädin kanssa. Mitä sinä, pikku perhonen, siellä tekisit, paras että Eriika ja minä menemme. Mutta kyllä te otatte minun mukaanne!

Päivän Sana

ilkkuin

Muut Etsivät