United States or United States Virgin Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
HILMA (vasemmalta, raottaa ovea; erikseen): En, minä en erehtynyt hän on todellakin poissa. (Tulee esille). Suuttuiko hän minuun ja meni ilman jäähyväisiä, vai olisiko papalla ollut jotakin ? (
Fabiani ei ollut tuntenut Elleniä, vaikka hän huusi: Hän, Hän! Ja kuinkapa olisikaan hän tuntenut Elleniä? Mutta ei hän ollut erehtynyt sanoessaan: mielipuoli!
Sanon vieläkin sinulle, kääntyi hän Gabrielin puoleen nousten hänen vierestään, älä pane pahaksesi minun suoruuttani, ja anna anteeksi minulle, jos olen erehtynyt, mutta minun piti sanoa se mikä oli sydämmelläni. Henrik puhui niin kauniisti, ja oli niin huolissaan siitä, että Gabriel mahdollisesti loukkaantuu, että tämän täytyi lopulta ruveta taas lohduttelemaan ja näyttää huolettomalta.
Raskaat raudat olivat sittenkin hänet herättäneet, vaikka hänen humaltuneen tilansa tähden herääminen oli käynyt hitaasti. Huomasin äkisti, että toinen silmä oli vähäisen raollaan ja tirkisteli minuun päin. Tuo katse ei kestänyt kuin sekunnin, mutta olin varma siitä, etten erehtynyt. Pidin miestä tarkasti silmällä. Hän makasi liikkumatta jatkaen raskasta kuorsaamistaan.
Jeronymus. Te olette oikeassa, minä olen erehtynyt. Siinä teette hyvin, että menette avioliittoon. Sganarelle. Ennen en olisi sitä tehnyt, vaan nyt minulla on siihen painavat syyt.
Mutta sanokaa, mitä tuolla ylhäällä, Vaux-Marcus'in linnassa tapahtuu?" Tuskin runoilija oli ehtinyt kääntää silmänsä sinnepäin, niin hän huudahti: "Kah! Burgundin suuri lippu kaatuu, eräs toinen nousee sen sijaan." "Bern'in lippuko?" "En voi eroittaa. Varmaankin joku Sveitsiläinen lippu." "Oi! siinä he vihdoinkin ovat!" Fritz ei ollut erehtynyt.
Tästä suuttui Aino niin, että melkein rupesi itkemään; silloin hän kävi kynään ja kirjoitti: "Minä pyydän sinua, Mathilda, älä enään kirjoita ylioppilaasta samalla tavoin kuin ennen, sillä minä itse juuri olen erehtynyt. Jospa vaan oppisit häntä tuntemaan, niin näkisit, ett'ei hän ole ollenkaan tyhmä eikä kömpelö.
"Ettehän ole milloinkaan sitä minulta kysynyt," kuiskasi hän aivan hiljaa, mutta nuorukainen kuuli sen kuitenkin; hän katsoi vakavasti häneen, ja toivo välkkyi hänen katseessaan. "Jumalani, olisinko erehtynyt? Margreta, nyt kysyn sitä teiltä." Ilman epäilystä ojensi neito hänelle kätensä; Villiam seisoi kuin muuttuneena hänen edessään, loistaen onnesta.
"Kuulehan, pikku Inkeri eli Kaunis Ingebori", lausui hän lempeästi, sillä nyt oli lemmikki kysymyksessä, "kuulehan: Toinen Laulu?" Pikku Inka hypähti ylös hämmästyneenä, sillä hänelle ei ollut sitä läksyksi annettu ja hänen ystävänsä Koskinen oli erehtynyt kysyessänsä. "Miten monta käskyä, lapseni?" "Seitsemän." "Mitä ne vaativat?" "Ne vaativat ... vaativat..." "Rak ... k..."
Jonka vuoksi hän heti kirjotti Kustaavalle ja Kertulle: »Toivon viimeiseen asti että Kerttu on erehtynyt. Koettakaa salata sitä asiaa niin tyystin kuin voitte. Kerttu matkustakoon siksi aikaa johonkin toiseen kaupunkiin, jossa häntä ei tunneta. Se ei saa tapahtua nyt.