Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. kesäkuuta 2025
Eräänäkin päivänä ... varmaan kymmenen vuotta sitten, Diesbach'in linnan puutarhassa ... hän astui äkkiä eteeni, otti minun syliinsä ja suuteli herkeämättä, ikäänkuin jonkun vastustamattoman kiihko-tilan vaikutuksesta. Diesbach tuli äkkiarvaamatta paikalle ja näytti soimaavan häntä. Minä en oikein ymmärtänyt, olin niin pieni vielä. Munkki heti vetäytyi pois kalpeana, epätoivosta horjuen.
Alussa näytti siltä; mutta kun aika kului ja varjot tummentuivat heidän ympärillään, tämä elämältä hautaus tuntui kovemmalta kuin kuolema. Moni jätti nyt piilopaikkansa, osaksi epätoivosta, osaksi jostakin jalosta itse-uhrauksen halusta; sillä elatus-ainetta oli vaikea hankkia ja ne, jotka lähtivät pois, arvelivat, että elämä tulisi huokeammaksi niille, jotka jäivät.
»Kyllikki!» sanoi nuorukainen epätoivosta väräjävällä äänellä. »
Olisi tehnyt mieli itkeä epätoivosta, niin kamalilta kuuluivat ne hänen korvissaan. Samalla tulikin sahanhoitaja kiirein askelin heidän luokseen. Hän näytti olevan huonolla tuulella ja ojensi käsivartensa Gabriellelle niin päättävästi, kuin olisi mieluummin antanut hänelle ruumiillista kuria kohteliaisuuden osoituksen sijaan.
Julia vapisi, mutta häntä ei peloittanut oma kohtalonsa, vaan rakastettuansa uhkaava vaara. Ja vaikka sinä ennättäisitkin häntä varoittaa, niin muista, ettei varoitus ole haarniska, johon murhaava luoti pysähtyy. Mutta jos eroan hänestä? kysyi Julia epätoivosta suunniltaan. Jos minä matkustan täältä pois...? Silloin pelastat hänen henkensä, vastasi pellavatukkainen.
He eivät peljänneet taudin tarttumista, eikä tienneet ennenkun nyt vasta, että naapurit olivat sieltä menneet. Surkea oli se näky, jonka heidän silmänsä siellä kohtasivat. Sängyn vieressä istui Richard epätoivosta vääristynein kasvoin, toinen poika istui hänen polvellaan, toinen seisoi hänen vieressään, molemmat kalvein, kyynelten kostuttamin kasvoin. Sängyssä makasi Marian kylmä, kuollut ruumis.
Hänen toisessa kädessään välkkyi paljastettu veitsi. Tämän liikkeen hän oli tehnyt silmänräpäyksessä, mutta yhtä pian oli Albert rynnännyt hänen kimppuunsa ja vääntänyt veitsen pois hänen kädestään, ehtimättä kuitenkaan sitä ennen estää terää sattumasta vasempaan käsivarteensa. Tuskasta ja epätoivosta huudahtaen tyttö riistäytyi irti kauheasta äidistään.
Minä näin hänet kalpeana, näin hänet vapisevana seisovan vihillä ja näin vihdoin sen kuvan miten hän mustan tummat epätoivosta säkenöivät silmänsä loi Tapaniin ja aikoi heittäytyä hänen syliinsä järven rannalla; mutta oi! Se oliki Ellin kuva.
Epätoivosta riutumallansa hän väristen odotti nimeänsä lausuttavaksi, kunnes viimeisenä kajahti: "Aatami Aataminpoika Koiramäki", jolloin sairas vuoteeltaan hypähtäen, riemuääneen remahti. Vaan huuto kuului saliin. Sieltä juoksi oppilassarja hämmästyneenä kammioon.
Mutta tule tänne; puhu tytön kanssa ja juttele järkeä, niin että hän aivan mutkattomasti purkaa naimatuumansa; ja minä puolestani tekeyn tutuksi tuon kunnioitettavan sulhaisen kanssa ja saan hänen lopettamaan itsensä epätoivosta. Minä olen hänen nähnyt useasti hänen ylhäisyytensä setäni luona, jossa hän on uskollinen kunnia-tervehtäjä.
Päivän Sana
Muut Etsivät