United States or Eswatini ? Vote for the TOP Country of the Week !


Lieneekö hiljainen tuulenhenki yläilmoissa käynyt ja linnanseinän aukoissa suhissut, mutta veri oli jättänyt kapteenin kasvot, kun hän kuuntelemasta pääsi, sillä hänkin oli kuullut huokauksia, syviä, ikionnettomuutta itkeviä. Hän kallistui uudestaan seinään kiinni. Ei epäilystäkään. Ne huokailivat huokailivat. Kapteeni mittasi silmillään korkeuden maasta henkiläpeen.

Ajan hammas on kuluttanut sen tomuksi. Koko komeus rauvennut tyhjiin. *Rosmer*. Mutta oletteko siitä nyt niin ihan varma? *Brendel*. Ei ole epäilystäkään ystäväni. Presidentti on antanut minulle siitä täyden vakuuden. *Rosmer*. Presidentti? *Brendel*. No, niin, hänen ylhäisyytensä sitte. Ganz nach Belieben. *Rosmer*. Niin, mutta ketä te tarkoitatte? *Brendel*. Peder Mortensgårdia tietysti.

Ei ole epäilystäkään siitä, että mitä oppositsionia ilmaantuukaan, se asetetaan yhteyteen Saiman kiihoituksen kanssa, eikä suinkaan syyttä. Se on sitä enemmän anteeksiantamatonta, kun relatsionit tätä nykyä ovat niin hyvät, kuin ne suinkin voivat olla, ja ruhtinas on maallemme erittäin suosiollinen

Vieraani oli rotuihminen, siitä ei ollut epäilystäkään, enemmän kuin siitäkään, että hän kuului Venäjän ylimyspiireihin. Hänen asiansa supistui siihen, että neuvoisin mihin hän voisi sijoittaa ne nuoret tytöt hänen kasvatuslaitoksestaan, jotka muutaman päivän päästä tulisivat Helsinkiä katsomaan.

Tietämättömyys lisäytyy pelottavasti Massachusettsissa. Lisää hulluinhuoneita tarvitaan. Puhe seppelöitsemispäivänä. Professori Brownin esitelmä yhdeksännentoista vuosisadan sivistyksen siveellisestä suuruudesta». Todellakin olin siis herännyt yhdeksännellätoista vuosisadalla, siitä ei epäilystäkään enää.

Mutta välistä on niinkuin saisin vastauksen suoraan Jumalalta. Vastaus tulee niin yht'äkkiä, niin välittömästi ja varmasti, kuin salama iskisi. »Onko minun luovuttava kaikesta ja seurattava Sinua?» »OnEikä pienintä epäilystäkään, ei tinkimistä hiuskarvan vertaa!

Nyt kuului toisia askeleita alhaalta portailta, ja tällä kertaa Saara kuuli selvästi; Henriette tuli, ei epäilystäkään reippaita, nopeita juoksuaskeleita, sitten kaatuminen ja vähän melua, sitten muutamia askeleita jälleen aivan niinkuin nuorten tyttöjen tapa on kompastua rappusissa, kun äskettäin ovat saaneet pitkän hameen.

Hirven kohtalosta ei ollut epäilystäkään; nyt oli vain kysymys siitä, ehtivätkö metsämiehet perille ennen kuin sudet olivat repineet hirven kappaleiksi. Hirvi oli vielä koholla etujalkojensa varassa, vaikka oli melkein puolikuollut ja sudet melkein peittivät koko sen ruumiin.

Ja mitä kastamiseen tulee, niin siitäkään ei mahda olla kovin suurta taikaa, koskapa muutamat lakkolaiset jättävät lapsensa järkiään kastamatta. Pääasia oli, että sinä pelastuit. Ettei tullut mitään ilmi. Se se oli oikein Jumalan onni. Ei niin että epäilystäkään kellään. Pääsit kerrassa rauhaan. ANNA LIISA. Rauhaan? Pääsinkö minä rauhaan? Voi, mitä puhut! MIKKO. Niin, niin!

"On, usko minua, siitä ei ole epäilystäkään, että eräitä paikkoja on jälkeenpäin lisätty, ensin sulkujen sisään, sitten viety tekstiin, sitten jätetty sulut pois, sitten alleviivattu ja lopuksi painettu ne paikat lihavalla raamattuun." Hän sanoi sen niin varmasti, niinkuin se olisi ollut itsestään selvä vastaanväittämätön asia, tieteellinen totuus, aikoja sitten ratkaistu.