Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. toukokuuta 2025
Johanneksen mainitsemalla kukkulalla seisoi jo useita päälliköitä, jotka innokkaasti katselivat pienen laavaseinässä olevan notkelman kautta goottileiriä. Kun Cethegus oli katsellut sinne hetkisen, huudahti hän: "Ei epäilystäkään! He tyhjentävät leirinsä itäpuolen, he hajoittavat vaunukasojaan ja vetävät ne pitemmälle länteen.
Oikein, meidän täytyy... Mutta mihin...? Niin, mihin...? Pitää keksiä joku aate, joku toimiala, ja käydä siihen innolla ja tarmolla käsiksi, sitten kyllä kaikki menee kuin itsestään, kuin rasvatuilla rattailla... Siitä olivat kaikki yksimieliset, ei ollut epäilystäkään, ettei heiltä yritys menisi, kun vain tiedettäisiin mistä alkaa, mihin ryhtyä.
Ja liikutettu oli todellakin tohtori, vieläpä aivan rajun liikutuksen vallassa, siitä ei epäilystäkään, mutta jos tuota töykeää miestä olisi tämmöisenä hetkenä ruvennut surkuttelemaan, niin olisi se saanut hänet hurjaan raivoon. Hänen tunteitaan ei kukaan uskaltanut kysyä, sen tiesi apteekkari.
Vielä yksi hauki, siis neljä haukea ja kaksi lohta, se ei siis ole aivan yhtä hyvä lohiuistin kuin haukiuistin. Mutta ei ole enää epäilystäkään, että se sittenkin on erinomainen ase. Minä luovutan aseeni, minun on pakko antautua, onnittelen. Kannamme saaliin korennossa pihaan.
Professori tuli ehdottomasti verranneeksi muiden kylmiä, välinpitämättömiä kasvoja tuohon säteilevään rauhaan, joka sunnuntaiaamuisin kuvastui Magnan avoimella otsalla. Hänelle näytti sapatti olevan eri merkityksestä, pyhitetty päivä, siitä ei epäilystäkään.
Hän oli koko matkan iloinnut lapsen hämmästykselle, kun hän sieltä näyttäisi hänelle tuon ihanalla paikalla sijaitsevan talon. Mutta hän seisahtui hämmästyneenä hän piti kättä silmiensä edessä aivan kuin ilta-aurinko olisi ne häikäissyt. Hän katseli ympärilleen nähdäkseen, oliko hän oikeassa paikassa. Ei epäilystäkään!
Suomalaiset ovat uljaasti taistelleet olemassaolostaan, siitä ei ole epäilystäkään; senpätähden nähdään ja tiedetään ilomielin, että he nyt kaikki ovat yhdenvertaisia Ruotsin muiden asukasten kanssa. Että tällainen aika tuli paljon aikaisemmin kuin se muutoin olisi tapahtunut, siitä heidän on suurimmaksi osaksi kiittäminen K. A. Gottlundia.
Ei ollut epäilystäkään siitä, että nämä äänet kuuluivat suomalaismökiltä, ja hän otaksui varmaksi, että asukkaat olivat sinne tulleet viime vuonna. Poikien oli syytä jatkaa matkaansa sinnepäin, ja jos he tahtoivat, hän lähtisi heidän mukaansa. Kenties he sitten seuraisivat häntä vuorelle, jossa hän tiesi olevan karhuja ja jossa sitäpaitsi oli runsaasti kaikenlaista muuta riistaa.
Siitä ei voinut olla epäilystäkään. Kysymys sukeusi ainoastaan siitä, milloin se tulisi tapahtumaan. Se oli ennenkuulumatonta. Se ei tuntunut todelta. Mutta silti se oli mahdollista. Minä uskoin elämäni sen varaan. Ja se luottamus oli onnekas.
Ja niin hän yhä vain venytteli lauluaan lakkaamatta, uudestaan ja uudestaan kokonaisen tunnin, poika painuneena syvään hänen lämpimään syliinsä, kunnes salin kello löi kolme. Siinä se poika nyt nukkui, siitä ei epäilystäkään; ja riitti sitä unta sitten heille kaikillekin aina aamuun asti, jolloin lapsenhoitaja tuli huoneeseen. »No, Alette, enkö saanut poikaa nukkumaan?»
Päivän Sana
Muut Etsivät