United States or Uzbekistan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kotvasen aikaa kuluttua lausui Ojamylläri: "Kuule Kirja-Tiitsu, oikeutta myöten olisinkin jo aikaa tahtonut tavata sinut tule kuitenkin tupaan! Emäntäni on mennyt kaupunkiin, muuten saisitkin silmänräpäyksessä mennä samaa tietä ulos jota sisälle tulit tiedäthän ettei hän paljon sinusta välitä".
"No, mitäs minun emäntäni sanoo?" utasi isäntä wielä. "No, jos nuo eiwät sowi, niin ei sitten mikään. En kenelläkään luule noin siewiä waatteita olewan", wakuutti emäntä. "Niin minustakin rupeaa tuntumaan, waikka ne wähän ensinnä oudostiwat.
Muistan eräänkin illan, jolloin olin kauheassa epätoivossa ja jo kahdesti seisoin emäntäni oven takana menossa tunnustamaan hänelle rikokseni. Mutta minä en jaksanut astua sisälle. En voinut avata sydäntäni emännälleni. Hän oli kyllä minulle hyvä, mutta hän oli niin kaukana minun sisällisestä olennostani. Lankesin polvilleni hänen ovensa eteen ja rukoilin Jumalalta apua.
»Ei niin rajusti, emäntäni ei niin rajusti!» Klodius sanoi astuen Lepiduksen kanssa nyt sisälle. »Tämä on minun ystäväni ja henkiveljeni. Et saa kieltäsi pieksää häntä vastaan niin tuimasti. Ihanaa. sataa kiviä!» »Anna minulle minun orjani!» amatsooni kirkui tarttuen voimakourillaan kreikkalaista rintaan.
Kuten sanoin, oli tänä talvena suurimpana huvinamme ajella pitkin jäätietä, minä valjaissa ja Helena saahkassa. Huhhahhei sitä kyytiä. Ei muuta kuin lumi pöllysi ympärillämme. Kyllä se saahka välistä kumoonkin meni ja Helena lumeen tupsahti, mutta niin pian kuin huomasin, että ei se emäntäni enää mukana ollutkaan, käännyin takasin, tahi jäin odottamaan.
Te rakastatte siis paljon minun emäntääni? sanoi hän. Oh, enemmän kuin voin sanoin selittää! Ketty, minä olen vallan hullusti rakastunut! Ketty huokasi toistamiseen. Ah, herra, sanoi hän, sepä on vahinko! Mitä saakelin pahaa siinä mielestäsi on? Asianlaita on semmoinen, sanoi Ketty, ett'ei emäntäni rakasta teitä ensinkään. Mitä! sanoi d'Artagnan.
Ketty, joka ei ollut heittänyt irti d'Artagnan'in kättä, veti häntä mukanansa ylös pimeitä kiertoportaita ja kun he olivat nousseet viisitoista porrasta, aukasi hän erään oven. Astukaa sisään, herra; täällä olemme yksin ja voimme puhua kaikessa rauhassa. Mikäs huone tämä on, kaunis lapseni? kysyi d'Artagnan. Tämä on minun huoneeni, herra; tuo ovi viepi emäntäni makuukamariin.
Ennenkuin kukaan huoneessa ennätti puhua sanaakaan, kuului hiljainen valitushuuto: "emäntäni! rakas, rakas emäntäni!" ja käänsi kaikkien huomion vanhaan mieheen Dubois, ja sitten rouva Danvilleen. Hän oli nojautunut vasten seinää ennenkuin Lomaque rupesi puhumaan; vaan nyt hän seisoi aivan suorana. Hän ei puhunut eikä liikkunut.
Mamseli sillävälin sytytti monihaaraisen kynttiläjalan pöydällä. Elsan ääni kuului vienosti seinän takaa: "Rovasti on hyvä ja tulee kahville mamselin luo!" "Mikäs mamseli se on?" kuului rovasti kysyvän. "Hän on emäntäni!" "Pappa menee vaan!" toimitti Isakki-herra. Vähän ajan takaa aukeni ovi ja rovasti astui virkanutussa sisään. Elsa oli oven aukaissut ja painoi sen kiinni myöskin.
Minä olisin heti emäntäni kuoltua repinyt paperin palasiksi; vaan minulla ei ollut oikeutta siihen, sillä siinä on vielä enemmänkin." Isani luki eteenpäin. "Kuinka, siis oli vielä rahojakin jälellä?" huudahti hän kovin kummastuneena. "Olettehan te aina kirjoittaneet äitini eläneen ainoastaan eläkerahastansa ja Dierkhofin pienistä tuloista."