Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. heinäkuuta 2025
Usein viipyi hän koko tiiman ja leikki Elsan kanssa, joka aina silloin toi esiin häkin, jossa linturaukka oli vangittuna. Näistä kolmesta oli tämä se onnettomampi ja sentään matkaansaattoi se niin suurta iloa Elsalle.
»Nyt on joulu», sanoi Nikkilä Elsalle puheisiin päästäkseen ja siten irralleen siitä, mihin ajatukset taas pyrkivät. »Niin. Kuulkaa, Nikkilä, onko riisiryynipuuro syntiä?» Nikkilä purskahti nauramaan ja Elsa joutui hämilleen. Hän oli muistellut sitä joulua, kun isä oli kotona, jolloin keitettiin riisiryynipuuroa heilläkin. Jos se oli syntiä ja isä hukkui sen tähden.
Toivosella oli kultaa niin paljon kuin hän tahtoi, ja tuolle kauniille Elsalle oli hän antanut rakkausjuoman, niin että sen täytyi taikka tulla hulluksi ja surkiasti kuolla, elikkä naida hänen.
"Kuule Arvid", alotti hän, "oletko huomannut tädin tuumia sinun suhteesi?" "Olen, tietysti." "Mutta eikö ole hiukan varomatonta, että olet niin kovin kohtelias Elsalle?" "Miksi niin?" "Miksikö? Hyvänen aika, olisihan sääli, jos herättäisit turhia toiveita tyttö raukassa, joka vielä on vallan lapsi."
Elsa meni kyökkiin, jossa väki olivat juuri ruoalta päässeet, Sanna ja kyökkipiika vaan vielä aterioivat. Rouva tuli kyökin ovelle ja sanoi: "Liina katsoo Elsalle myöskin haukattavaa!" "Kyllä!" sanoi Liina, se oli keittäjättären nimi, ja viittasi sormellansa Elsaa rahille istumaan. Elsa aloitti syönnin. Siinä oli leipää ja silakkaa, perunoita ja piimää. Kaikki söivät hyvällä halulla.
Lupasi hän kumminkin, eroon mummosta päästäksensä, käydä hautaa katsomassa. Mummon tarkka silmä huomasi kyllä Matin vian, että hän liiaksikin hyvin viihtyi verstaassa. Hän siis kotiin tultuansa kertoi Elsalle, ettei Matin kanssa ole kaikki niinkuin olla pitäisi. Ei se sanoma Elsastakaan hyvä ollut, vaan minkäs sille osasi.
Ja hän tarkasteli miehiä, että kenen tyttö hän mieluimmin olisi. Muuan mies meni aina työhön toisaalle päin kuin muut. Se aina katseli hyvin pitkistään ikkunaan ja jopa kerran nyökäytti päätään Elsalle ja hymyili. Kukahan se oli?
"Voinhan tulla, jos rouva niin tahtoo." Rouva kulki edellä, mummo perässä ja Elsa viimeisenä, ison salin takana olevaan kamariin. Täällä vetelivät vielä aamu-unta rouvan lapset, nelivuotinen poika ja kolmivuotinen tyttö. Kummallakin heistä oli oma pieni sänkynsä. Toisella puolen huonetta sijaitsi lastenpiian sänky, jota rouva kohta osoitti niinkuin Elsalle kuuluvana kapineena.
Elsalle oli kaikkein hauskinta heinänteon aika, silloin sai hän luvan, talon-emännän erityisestä pyynnöstä herrasväeltänsä, käydä niityllä heiniä hajoittelemassa ja kokoamassa.
"Hyvää päivää Elsa ja mummo", sanoi rouva. "Päivää, päivää! Jumal' antakoon", sanoi mummo. Elsa nousi seisomaan ja rouva antoi kättä Elsalle. "Sisareni on kirjoittanut sieltä maalta ja lähettänyt Elsan päästökirjan ja tämän rahan", sanoi rouva, ojentaen Elsalle setelin ja paperilapun. "Hän kirjoittaa muuten olleensa sinuun täysin tyytyväinen ja toivoo, että joutuisit saamaan hyvän palveluspaikan."
Päivän Sana
Muut Etsivät