Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. kesäkuuta 2025
Silloin kuului ulkopuolelta askeleita. Oviverho riuhtaistiin syrjään. "Ylös, goottien kuningas", huusi kiihkoisa ääni, "nyt ei ole aikaa maata." "En makaa, Teja", vastasi Vitiges. "Milloin palasit? Mitä tietoja tuot?" "He eivät ole enää elossa." "Ketkä?" "Petturi ja murhaajatar." "Kuinka? Oletko tappanut heidät molemmat?" "En tapa naisia. Teodahad heittiötä ajoin takaa kaksi yötä ja kaksi päivää.
Sitten aijoin kysyä oliko vaimoni elossa ja terveenä, mutta en voinut sanoa muuta kuin "Margareta?" ja katsoin samalla veljeni silmiin. Hän käsitti kohta mitä tarkoitin. Kyllä vaimoni oli elossa; hän oli kotonansa; hän oli vielä leski-puvussa vaimo parka! Leskipuvussansa! Seuraava kysymys kävi paremmin; minä kysyin lapsestani. Oliko se elävänä syntynyt? Oli. Poika vai tyttö? Tyttö.
Taasko tahdottoman orjan Raskas päivä uudistuvi? Tuonelassakin tavata Piti Anjan Kullervoa! ANJA rientää hätäisenä esille. ANJA. Jo tulevat! Jo tulevat! Kalevalan valtaurhot Näin jo kiiltävin kypärin. Tässä vartijoin uhalla. Huomaa Illin. Täälläkö, himokas hukka, Vielä saalista vakoilet! Anja riepuko elossa! Hänet huonosti lopetin. ANJA. Nyt satuit satimen alle Tuolta kosto on tulossa.
Niinpä nytkin saapui Nikodemus Valta, joka oli lukkarilla saanut kuulla asian onnellisemmasta käänteestä, ilmottamaan, että luullaan poikien olevan vielä elossa. Kahvit juotuansa asetti hän silmälasinsa alemma nenälle, nuuskasi, siirtyi penkkiä myöten luistaen Eevastiinan viereen ja alkoi kertoa, kuin kuiskaillen: Kuulehan, Eevastiina, kun minä vähän sanon...
»Minä tulin hänet tuntemaan Isonkyrön taistelun edellisenä päivänä, mutta hänen sankarinimensä tunsin minä jo kauan ennen.» »Sitte pitää teidän kertoa minulle, mitä tiedätte hänestä. Koko päivän on tehnyt mieleni kysellä, vaan eihän se ole käynyt päinsä, kun on ollut niin paljo ympärillä muita. Luuletteko hänen vielä elävän?» »Ei, hän ei ole enää elossa.
Tässä tuvassakin olen ennen muinoin ollut... Kenenkä tupa tämä nyt on? Juhana. Pietari Roposen! Audotja. Vai niin! Eikö Jaakko-äijä ole enää elossa?... Niin se aika muuttuu. Mari. Kuka olet sinä? Minä en tunne sinua. Audotja. En minä enää olekaan se, mikä olin viime kerran täällä ollessani. Mari. Mitenkä niin? Audotja.
Varhain seuraavana aamuna, joka oli sunnuntai, lähti Pekka uutta pyydystään kokemaan. Jo kaukaa näki hän, että saalis oli käynyt satimeen ja oli vielä elossa. Pekalta pääsi ilon huudahdus, ja hän ponnisti pitkän potkun suksillaan. Se hyppi ja telmi siellä ja pölyytteli lunta ympärilleen.
Sentähden uskalsi hän lähestyä tuota kummitusta jopa niinkin lähelle, jotta tunsi miehen, joka likeni häntä ja sanoi: "Elä pelkää. Jussi; Jumala on säästänyt minun henkeni!" "Voi siunattu asia, ettäs olet siinä!" äännähti Jussi ja syleili ystävätään, Mattia. Leena tointui pyörryksistä ja itki itki ilosta, nyt, kun tuli tietämään, että sulhonsa, Matti, on todellakin vielä elossa.
Hän tiedusteli oliko rouva vielä elossa, ja sai tietää hänen vielä elävän, mutta suuressa köyhyydessä. Pieni kauppapuotinsa oli hänellä vielä jäljellä, ja sinne läksi nyt keisari yksi herra vaan seurassa. Hän astui sisään, tervehti rouvaa, vaan tämä ei tuntenut häntä. "Voipiko täällä saada jotakin virvoketta?" kysyi keisari. Vanha rouva otti esille meluunia.
Rahilla hänen vieressään istui kolme nuorta, uljasta soturia, komeita nuorukaisia. Ne olivat hänen nuorimmat, ainoat elossa olevat poikansa; kolme vanhinta oli näet kaatunut viikinkitaistelussa.
Päivän Sana
Muut Etsivät