United States or Libya ? Vote for the TOP Country of the Week !
Parooni Sparrfelt on syössyt miekan erään rakuunan läpi ja istuu nyt putkassa maatilallaan Gärdingessä, kolmen penikulman päässä Tukholmasta. Elias oli kuullut tarpeekseen. Puolen tunnin perästä oli hän jo tiellä Gärdingeen ja tällä kertaa tilanhoitajana, joka kulki ostamassa hevosia Suomeen. Eikä viipynytkään kauan, ennenkuin hänellä oli selvillä Gärdingen asiat.
Elias peräytyi heti ja istuutui rahille, melkein selin Laaraan, ja huultaan pureksien vastaili: Ei tuo puukkokaan aina peloittane. Se on aikoja ja asioita myöten. Seurasi vähän ajatuksen aikaa. Laara halusi mitä pikimmin päästä pois ja kysyi: Tätä nolottamista vartenko minua tänne niin väkivetoon haettiin?
On, kyllä mamma on kotona Tänä päivänä »Elias Lönnrotissa» Kiitoksia tehkää vaan hyvin ja käykää sisään MAIJU. Mitä nyt teen? He minut tappavat varmaan. Mamma, missä mamma? ROUVA SAV
Epäilemättä ei se ole enää sama kuin se kalevalainen kansallishenki, jonka näimme Elias Lönnrotin kautta saavuttaneen korkeimman täydellisyytensä. Metsän henki on tässä muuttunut jo kylän hengeksi, luonnon-elämä enemmän ihmis-askareiksi.
Emma minä tiedän, minä olen Eliakselle sanonut, mitä minä tiedän, vaan hän ei usko minua. Sinä olet sanonut... Elias ei usko!... Emma, sanoi Aato vakaisesti, uskotko yhden Jumalan päälle. Emma ei vastanut. Uskotko että yksi kaikkivaltias löytyy, jonka edessä ihmisten pimeämmätkin ajatukset ovat selvät ja tiedyt, uskotko Emma? En usko vastasi Emma hiljaa. Mutta Jumala löytyy.
»Sehän on vaan pilvi kuun valossa», vastasi Elias, saamatta sitä miksikään muuksi, ja ne sanat palauttivat Miihkalinkin todellisuuteen. Hän huomasi jo itsekin pettyneensä haihtuvaisesta pilvestä ja hänen äänensä kuului vähän surumieliseltä, kun hän vastasi: »Mikäpä se muu olisi ollut, mutta se näkyy ilmaisee kuitenkin paraiten kaikesta, minkä arvoinen mies nyt on.»
Mitä se sittenkään sinuun kuuluu, istuipa talon ihmiset ja vieraat miten hyvänsä? Kuuluu se minuun, väitti Elias. Minä en olisi siinä talossa ollut näin monta vuotta muuten, vaan kun meillä on ollut varma liitto Laaran kanssa, että se ottaa minut miehekseen, kun vaan isäntä kuolee. No nyt jos sinä et herkeä valehtelemasta! ehätti Piatta sotkemaan. Enkä valehtele.
Elias katsoi sitä, kysyen: "Pidätkö tuosta kirjasta?" "Pidän. Olen lukenut sen jo kertaaseen, mutta ai'on vielä toiseen kertaan sitä lukea." Kerttu kyllä aavisti, kenen antama kirja oli. Joululomalla Elias usein kävi Teinin perheessä, sillä hän viihtyi erinomaisen hyvin.
Kolme vanhinta poikaa sysi ja tyrkki ilon innoissaan toinen toistansa ylimmillä oksilla, mutta neljäs poika, Elias nimeltään, istui alempana oksalla selin runkoa vasten ja luki. "No, Elias", sanoi isä, "etkö sinäkin tahdo kiivetä korkealle täällä maailmassa? Mitä sinä nyt teet?" "Luen katkismusta", vastasi poika. "Kaikkiapa saakin kuulla!" ilvehti isä. "Vastahan sinä olet kuudennella vuodella.
Mutta ei siinä kyllin, ettei Eva tiennyt mitään äidistään, hämäräksi hänen muistonsa isästäkin jäi, sillä tämä kuoli, kun Eva oli päässyt viiden vuoden vanhaksi. Hän ja hänen kahta vuotta vanhempi sisarensa Anna joutuivat silloin kahden tädin, *Amalia* ja *Sophie Louise Peranderin*, huostaan, ja *Elias Lönnrot* rupesi heidän holhoojakseen.