Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. kesäkuuta 2025
Mutta palatkaamme luomaan viimeinen silmäys kuninkaan metsästykseen. Syyskuun 6. päivä v. 1671 oli määrätty lähtöpäiväksi. Kuningatar ja valtioneuvokset lähtivät iloisin mielin Ahvenanmaan rannoilta, mutta kuningas ja kaikki nuorimmat hovin jäsenet heittivät kaipauksella hyvästinsä vapaalle elämälle raittiin luonnon ja metsien helmassa.
Vanha ikä elämälle Onpi kultakaunistus, Elon ehtoo, kuolemalle Pyhä, vakaa valmistus. Se on ilta ihana Elon päivän oltua. Vanhat vaivoja on nähneet Tuskiakin tunteneet. Kyyneleillä kylvön tehneet, Päivän kuorman kantaneet Nuoruudessa. Vanhana Nauttikoot he lepoa! Koska kerran kuolemalla Herra vaivat vanhojen Lopettaapi, paremmalla Elämällä palkiten, Silloin sielut korkeaan Kohoavat kunniaan.
Heitä oli yhdistänyt katkeamaton rakkaudenside, oikea, todellinen avioliitto, sellainen, joka antaa koko elämälle vakavuuden, sillä mitään muuta onnea ei ole kuin ikuinen onni. Ja jokainen uusi lapsi, joka heille oli syntynyt, oli yhä enemmän lähentänyt heitä toisiinsa, se oli aina ollut uusi yhdysside heidän välillään, ja nyt olivat he yksi.
Mutta katsokaa, kuinka voimakkaat älyt ovat uskaltaneet olla kuulematta itse Jumalaa, jollei hän ole puhunut, sanoisinko, Davidin, Jeremiaan tai Paavalin kielellä. Emme aina anna niin suurta arvoa muutamille ydintotuuksille tai muutamien henkilöiden elämälle.
"Onko uskonnon lahkoista koskaan mitään hyvää?" "Kuin ne kumminkin ovat perustetut kristilliselle pohjalle, on niistä usein paljonkin hyvää. Sillä vaikka muutamissa opinkappaleissa ovat saaneet toisellaisen käsityksen kuin evankelislutherilaisen valtiokirkon oppi on, siivoontuu heidän ulkonainen elämänsä kuitenkin ja siitäkin on jo yhteiskunnalliselle elämälle suuri voitto.
Niin yksinkertainen ja luonnollinen kuin se asia itsessään olikin, oli se kuitenkin kuin uuden elämänkatsantokannan lähtökohtana, pani häneen uuden tulen ja innon. Hänessä heräsi toiveita ja intohimoja, jotka antoivat elämälle sisällystä ja yhä enemmän valtasivat hänen mielensä. Hän tahtoi ansaita rahaa, rahaa ... ehkä vähän keinotellakin, rakentaa varovasti, valloittaa aseman askel askeleelta.
Päivät päästänsä ainoastaan ruoka-ajoiksi muiden seuraan ilmaantuen istuivat Antero ja Lauri vanhassa tuvassa kumpikin omassa päässään pöytää lukien raamattua. Lauri nousee ja menee, viipyy poissa, mutta tulee sitten taas. Eräänä aamuna hän virkkaa: Kyllä se niin on, niin se on. Se on kaikki, mutta muu ei ole mitään. Uudesta on kaikki aloitettava, uusi perustus elämälle pantava.
On se niin ja näin ... ainoastaan vieraita talossa, vanha mies..." "Minä tulen takaisin, isä". "Ei ole elämälle valtakirjaa siellä". "Minun täytyy päästä pois, isä; ei maksa vaivaa minua estellä". Nyt katsoi Åsbjörn poikaansa pitkään ja vakavasti. Tämän alla jotain piilee, ajatteli hän. "Milloin sinä lähdet?" "Mitä ennemmin lähden, sitä pikemmin takaisin joudun". "Niin, niin", sanoi Åsbjörn.
Hänen täytyy kieltäytyä kaikesta nuoruuden ilosta, kaikki, kaikki, mikä antaa elämälle sen arvon, ei ole milloinkaan hänelle olemassa! En voi koskaan mennä hänen luotaan, sydämmeni paisumatta katkeruudesta ja toivottomuudesta, ja minusta tuntuu ikäänkuin tahtoisin puristaa nyrkkiä tuolle julmalle voimalle, joka niin hirvittävällä tavalla rasittaa ihmisraukkaa."
Tehän, hyvät herrat, olette yhtä vieraita kahdennenkymmenennen vuosisadan älylliselle elämälle kuin intiaanien poppamies kymmenentuhatta vuotta sitten lepytellessään jumalia loitsuillaan.»
Päivän Sana
Muut Etsivät