Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. heinäkuuta 2025
Lauantaina jälkeen puolenpäivän, kun hyvästi jouti, kirjoitti Elli näistä äidilleen ja ajatteli viimeistä kirjoittaessaan, että kun äiti sen lukee, niin eiköhän naura vähäisen, ja mitähän ajatellee. Mutta äidiltä rupesi tulemaan niin kummallisia kirjeitä. Ei ollenkaan näkynyt, että se äidistä olisi ollut hassua, minkä Elli oli luullut olevan.
»Lähdetäänpä tänne mökkiin katselemaan risua nälän silmään. Onpa ollut taivalta. Eiköhän siellä mahanahka lie käynyt läikämään selkärankaan?» »Miestä päiväksi, koiraa viikoksi. En minä ole niin hätäpoika, että yhtenä päivänä nälkääni vinkuisin.» Huoneesen tultua käskettiin suoraa päätä pöytään ja setä sanoi: »Käypäs, pitkän matkan kulkenut mies, ota murua rintaasi.
Ja lieneekö hovimarsalkanrouvan nomaadit tahi oventakainen nomaadijoukko, joka juuri oli ahdistellut hänen taskujaan, saattanut hänet pois järjestelmästänsä, varmaa vaan on ettei hän kertaakaan sinä iltana enää ryhtynyt siihen, vaan näkyi erittäin halukkaasti tahtovan huvittaa Gunilla rouvaa, joka myöskin onnistui, ja niin lempeä ja kohtelias oli kandidaatti hänelle että Elise jo rupesi arvelemaan eiköhän kuitenkin vanhan rouvan todistelemistapa ollut paras ja onnistunein.
Eiköhän ystävämme, kun hän ei olisi löytänyt muinaisjäännöksiä, olisi harmissaan mennyt hirttäytymään hyvän ja pahan tiedon puuhun? Paha vain, ettei niin käynyt! Moinen hedelmä kielletyssä puussa olisi peloittanut pois Eevankin. Siitä näkee, kuinka paljon pahaa voi seurata siitä, että ihmiset eivät ajallaan hirtä itseään.
Aivan oikein, mutta onko se sitten paha se? Osaakos vilosohvi sanoa, mistä se kaikki ihmisviisaus on maailmaan tullut? Eiköhän se ole Jumalan lahja niinkuin kaikki muukin hyvä tässä maailmassa. Vai Jumalan lahja! Elä, elä, hyvä mies! Sepä kun onkin perkeleen. Vai niin on. Ja kaikki, mikä sen päälle rakettu on, on rakettu sille perustukselle perkeleelle.
Jumalalle olkoon ylistys ja kiitos, eiköhän vanhan ja heikon loppu jo lähene, koska nuori ja mahtavakin on taitanut kuolla:" Nyt huomasi hän Margareetan ja Juhon, jotka olivat tulleet sisälle, herkesi heti puhumasta ja tervehti heitä nyökäyttäen päätänsä. Margareetan ystävälliseen kysymykseen kuinka hän jaksoi, vastasi hän ystävällisesti mutta lyhyesti: "vanha ei saa raittiutta anoa."
Kebes taas näkyy minulle sen myöntävän, että sielu on pitkä-aikaisempi kuin ruumis, mutta arvelee kaikille olevan tietämätöntä, eikö sielu, kulutettuaan monta monituista ruumista ja jättäessään viimeisen ruumiin, nyt itsekin häviä, ja eiköhän kuolema ole juuri sielun hävitys, koskahan ruumis ei koskaan lakkaa häviämästä.
Suokaa anteeksi, neiti, minä tarkoitin vangin kannalta, miten on selvitettävä hänen välinsä Jumalan edessä? Eiköhän se ole Jumalan asia, Ei tarvita mitään erikseen, ei ole mitään helvettiä eikä tuomiota. Vai niin. Jaha, jaha. Ja jos olisikin niinkuin neiti sanoo, niin miten kävisi ihmiskunnan, ellei vankiloita olisi!
Täytyi oudonkin nähdä jo päällepäin, että tuo mies oli tottunut käskemään. Sinun käy hyvin? kysyi Johannes. Tarkoitan, että taiteesi menestyy ja saa tunnustusta? Kyllä, vastasi Muttila tyytyväisenä. Taikka oikeammin, minä menestyn ja minä saan tunnustusta. Eiköhän se mahda olla sama asia? hymyili Johannes. Eipä ollenkaan, väitti Muttila vilkkaasti.
Mutta tietysti täytyy myöskin maksaa oppirahoja." Anna tahtoi mielellään siirtää puheen pois itsestään ja hänen mieleensä johtui tädin silminnähtävä suosio Eksköldiä kohtaan, johon syy oli helposti arvattavissa. Eiköhän Eksköld itse ollut mitään huomannut? Siinä tapauksessa oli ehkä pieni varoittava sana ystävän suusta paikallaan nyt.
Päivän Sana
Muut Etsivät