Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. heinäkuuta 2025
Tässä se nykäisi viime kerran, eiköhän vaan... Jo nykäisi! Ja olihan se koko tempaus! Souda, Niiranen, souda, veikkonen! Ala lappaa sitten siimaa veneesen. Kaukana tuolla se potkaisee tuiman potkauksen ja kohoaa veden pintaan, mutta ei auta, tule mukaan vaan, sillä eihän anna perää, ei vainkaan anna perää luja Kajanin uistin, Herman Renfors'in tekemä.
HANNA. Mitä? MAIJU. Pitäisikö minun mennä ikkunaan kiittämään sitten kun lopettavat? HANNA. En minä oikein tiedä. Mutta eiköhän. Kyllä minä luulen. MAIJU. Voi että Jussi nyt juuri sattui menemään pois. Hän sen parhaiten ymmärtäisi. HANNA. Kyllä se kaikessa tapauksessa olisi kohteliaampaa. MAIJU. Mutta mitä minä sanoisin? Neuvo, Hanna kulta. HANNA. Eihän sinun tarvitse muuta kuin kiittää.
»Eikö lasketa paria koepölkkyä pyörteiden ja salakivien selvillesaamiseksi?» Olavi ehdottaa. »Eiköhän oteta kerta kaikkiaan maanmittaria, joka merkitsee kivet karttaan laskemme sitte oikein kartan mukaan!» ilvahtaa punatakkinen. Punatakkilaiset nauramaan, kaikki katsovat Olaviin.
VIRVELI. Mitäs väkeä ne ovat nuot, kun tulevat jalkapatikassa? KAISA. Eiköhän ne ole pappilan herskapia. Ovat kai tulleet venheellä järven poikki. VIRVELI. Se se näkyy olevankin, tuo uusi kirk'herra, kun tuossa edimmäisenä kävellä pletkuttelee, syöskummi piippu hampaissa. Ja perässä konkottaa se pitkä lukkari, joka kuuluu olevan niin hyvää pratsia sen kirk'herskan kanssa.
Sitten olemme muutamia kertoja tavanneet toisiamme vihollisina, mutta miksi satuimme yhteen nyt kun taistelu on päättynyt? Eiköhän sentähden että olen ikävöinyt sinua niin, että itse kohtalo on heltynyt. Ainakin minut tämä ikävä on jo masentanut.
Huonosti oli Voutila sanomalehtikirjoituksellaan palkinnut sen, että isä oli häntä koulussa ollessa tukenut. Kernaastihan soisi, että hänellä olisi huoleton toimeentulo. Mutta maailman meno on semmoinen. Jos hän saisi antaa hyvän neuvon, niin eiköhän vielä olisi aika Voutilankin poikkeutua jollekin käytännölliselle uralle. Sieltä voisi hän löytää onnensa paljon pikemmin.
"Kunniani nimessä, tyttö", sanoi kuningas, "tuolla ainoalla sanalla sinä olet heittänyt minun satulasta; suudelkaamme siis toisiamme ja olkaamme ystävät. Minä heti lähetän vastauksesi Saladinille. Vaan tarkoin tuumittuna, serkkuni, eiköhän olisi parasta jättää vastauksesi siksi, kunnes olet saanut häntä nähdä. Hän sanotaan olevan erinomaisen kaunis mies".
Eiköhän Helsingissä siellä suurimmaksi kehutun sivistyksen vaikutuksen vallassa, tämä Rantasalmin talonpoikain esimerkin seuraaminen jo jaksaisi jaloillensa päästä, vaikka jonkun enimmästi sivistyneen luona?
"Nuori neiti aikoo itse varustaa sitä silkkivuorilla ja koristaa sitä nauhoilla," sanoi Mrs Somers ylpeästi. "Eiköhän nauhat tule sitä pilaamaan?" sanoi Will kysyväisesti. "Ei ensinkään.
Mutta kuitenkin tiedätte kertoa mitä joka mies kertoo? Niin, se nyt on luonnollista. Ja sitäpaitsi olen joskus kuullut Pietari Kanslerilta. Aioitte jotakin sanoa. Minä? Oh, se nyt oli vain sellaista. Mikä teitä naurattaa, herra? Ei mikään, herrani! Teillä on tässä talossa tulista viiniä. Kuulkaas, eiköhän nyt olisi aika heittää naamio pois? Naamio? Oh, heittäkää vain, jos tahdotte.
Päivän Sana
Muut Etsivät