Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. heinäkuuta 2025
IIVARI. Veljeni, Esko! Mitä hirmutöitä? ESKO. Se on tehty! SAKERI. Ales rattailta kaikki! Sido Rusko mäntyyn tuolla. Esko, minun sisareni poika, mitä olet tehnyt? ESKO: Hyvää päivää! Tekoni on tuossa. Siinä makaa kraatari niinkuin vihani uhrilammas. Mutta tämä on minulle rangaistukseksi. IIVARI. Oletko tappanut kraatarin? ESKO. Hyvää päivää! Vaikka ehtoo jo taitaakin olla.
Surma ja kuolema se mies murhan himossa kerran päälleni ampuu. Niin erosit meistä ja ehkä näimme toinen toisemme viimeisen kerran. Niin yksi kaupaksi pantiin, toinen ehkä toistaiseksi säästettiin, sillä onhan onnemme osa seisoa myytävänä kuin naudat. Mutta mitä ei auttaa käy, se sillään olkoon, sen mukaan itseänsä asetella tulee ja muistaa, että ehtoo päivän perii. NYYRIKKI. Päivää, mies!
Sinun täytyy aikanansa laittaa lapsesi muille aloille, ajatteli Pilgrim. Vettä ja lunta satoi sekaisin, niin ettei juljennut mennä ulos huoneesta, olletikin kun lumivyöryjä kierieli katoilta ja vierumailta. Ei tietoakaan ennenkun ehtoo tuli, vaan Lentsiä ei kuulunutkaan, ja Pilgrim kuulteli tarkasti, kun palvelustyttö sanoi tullessaan tavanneensa Petrovitschin tiellä, lähellä Morgenhaldea.
On niinkuin Hamlet prinssi pilvilöistä Poloniusta ivais lausuen: »Minusta näyttää pilvi kärpäseltä, Ei, kameelin se onkin näköinen». Niin puhui Zarathustra. Mutta koska ehtoo tuli, menivät Zarathustra ja hänen opetuslapsensa vuorelle tarkastamaan tähtiä.
Kaksi leipää oli hän töllissä löytänyt, ja ne oli hän syönyt. Hän haki enempää, vaan ei löytänyt. Silloin puki hän vaatteet yllensä. Hän silitti käsin hivuksiansa, ja sitten huokasi hän: «Matkalle!« Iltapuolessa oli päivä, kun hän matkansa alkoi. Ehtoo oli ennättänyt, kun hän kulki Metsämaan ohitse. Yö oli tullut, kun hän saavutti maantien. Hän ei sietänyt ihmisiä nähdä. Nälkä kalvoi häntä.
Näin Anna istui ja valitti itseksensä. Ehtoo oli pimeä ja kylmähkö; ukkonen jylisi etäällä, salama valaisi silloin tällöin taivaan kannen, ja sade juoksi virtoina syksyiseen maahan.
Niistä piti hän leipä-murheen suurimpana; sillä koko hänen palkkansa ei noussut korkeammalle kuin kahteen sataan riksiin vuodessa, ja tällä, joka talonpoikain mielestä oli aivan runsas, piti hänen elättää itsensä ja perheensä, johon kuului vaimonsa ja kuusi lasta. Sentähden täytyi hänen melkeen joka ehtoo lähteä kyliin kerjäämään vähä elatus-neuvoja tuleviksi päiviksi.
Kaunis on siinä hän nukkuessaan, surutonna ja tyynnä, kaunis niin kuin vanha on, kun lumi peittävi hapset, huulilt' on puna pois sekä kuihtunut kuivunut poski, mut elo pitkän pitkä ja turvaisa, lämmin ja kirkas otsaan uurtehiseen kuin ehtoo luo kajastuksen. Niin Elli luki, ja isä myönsi, nähtävästi liikutettuna, että se oli kaunista...
Tälle miehelle oli jo koittanut elämän ehtoo ja hänen hiuksensa olivat valkeassa kuurassa, mutta silti oli hän vielä reipas, kasvonpiirteet jäntevät ja luiset kuin kotkalla. Tällä hetkellä kuvastui hänen kasvoissaan täydellinen hämmästys, jopa levottomuuskin, sillä Neron ystävän ja uskotun tulo hänen taloonsa oli tuiki odottamaton.
Tulee väsyneen työmiehen raukea sunnuntai. En välitä enää mistään. Ei siis ole mikään muuttunut. Riutuva päivä paistaa iltaisia pihoja pitkin, ilottoman sunnuntain sanomattoman ikävä ehtoo, kuva eletystä ja vielä elettävästä. Lepään aittani yläsillalla ja luen lehteä. Varpuset narskuttavat katon harjalla.
Päivän Sana
Muut Etsivät