Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. heinäkuuta 2025
Oliko hän soudellut paljon? Kyllä, kuten tavallisesti, ehk'ei juuri niin paljoa. Neiti käänsi kasvonsa häneen päin, katsoi häntä kylmästi silmiin, kallisti vähän päätänsä ja kysyi, silmät puoliummessa ja vieno hymy huulilla, kaunis Mageloneko se oli pitänyt häntä vankinansa. Mogens ei tajunnut neidin tarkoitusta, mutta vastasi kuitenkin niin ehkä olleen.
Mutta vaikka Juteini 1827-vuoden ikävän tapahtuman jälkeen olikin kauan aikaa masennuksissa, niin näyttää toiselta puolen hänen mieleensä aikaa myöten tasapaino palajavan, ehk'ei kuitenkaan siihen määrään, että hänen enään olisi tehnyt mieli filosofoida uskonnollisista kysymyksistä. Hengen joustavuutta ja mielen herkkyyttäkään ei tietysti enää ollut samassa määrässä kuin ennen.
"No niin, terve tultuanne vain. Onko tuo rautio isännän vai kanttorin?" "Tuomelan on, en minä enään tarvitse sulhas-hepoa." "No kanttori nyt aina on kekseliäs. Pannaan se talliin, taikka, ehk'ei se ole aituri?" "Ei, ei sillä mitään pahoja tapoja ole. Kyllä se sen puolesta saattaa ulkonakin olla." "Paras on, ettei pannakkaan talliin kärpästen kanssa taistelemaan.
Kenraali Scheremetew, joka itse oli haavoitettu, odotti vähäisessä, alhaisessa huonehessa, lääkäriä. Hän valitti suurta tuskaansa, sillä kipeä, ehk'ei vaarallinen, oli haavansa ja vielä kipeämpi rinnassansa tieto, että hänen oli edesvastaus tästä tappelun onnettomuudesta. Silloin ilmoitettiin, että Ruotsalaisten lähettiläs tahtoi päästä hänen puheelleen.
Kenties ei hän ollut kotona kun kirje saapui ja ehk'ei hän vielä ole sitä lukenutkaan! Kaikki on mahdollista!" "Niin, niin!" sanoi Nastjenka, "sitä en ajatellut. Luonnollisesti, kaikki on mahdollista", pitkitti hän puheliaasti. Mutta hänen äänessään oli surullinen epäsointu, toinen takana piileksivä ajatus. "Kuulkaas nyt, mitä teidän on tehtävä", pitkitti hän.
Ester tulisi jäämään sinne pitkäksi ajaksi, hän ehk'ei enään tuntisikaan Väinöä, kun sitte kerran tulee takaisin. Vaan yht'äkkiä nousi toivo taas hänen rintaansa. Vuoden perästä oli hänkin ylioppilas, ja isä oli luvannut, että hän silloin saisi hänen kanssaan lähteä ulkomaille, kun hän itse aikoi kauppa-asioissa matkustaa sinne. Ehkä hän samalla pääsisi Italiaankin ja tapaisi Esterin siellä!
Täytyy sanoa sinä olet tosiaan hyvin jalomielinen. MIKKO. Ehk'ei tarvitse mennä niin pitkälle. Kenties jo riittää, jos isäsi ja Johannes saavat tietää sinun salaiset asiasi. MIKKO. Vai mitä luulet? Eiköhän tule teille silloin jo ero? ANNA LIISA. Tulee. Kaiken varmaan meille silloin tulee ero. MIKKO. Sitä minäkin. Johanneksen rakkaus sammuu sillä kertaa. Sillä ei ole sen syvempiä juuria.
Bartholdus Simonis. Kuinka silloin olisit tehnyt? Anna. Ensin olisin ampunut ja sitte huutanut apua voimiani myöten! Bartholdus Simonis. Oikein niin sinun olisi tullut tehdä... Ehk'ei tässä olekkaan syytä suuttua sinuun... Mutta ole toisten paremmin varoillasi! Anna. Hyvä herra! Uskallanko ... tohdinko kysyä teiltä, jos meidän miehet tänäpänä saivat voiton?
Ehk'ei hän epäillyt Josefinan sydämestä, pelkäsi hän kuitenkin hänen heikkoudesta eli hyvästä tahdostansa Oskaria vastaan, suostuneen majorin esityksiin. Hänellä ei ollut syytä epäillä tuon kauniin lesken sanoja. Kuinka kaunis Oskari oli siinä istuessa suru sydämessä!
Jospa hänkin nyt suostuisi ... niin pääsisi tuosta alituisesta kiusasta ja harmista rauhaan... Pitäisi hänenkin jo ymmärtää, että turhia ne muut toiveet ovat... Hän tuntuu viivyttelevän... Ehk'ei hän tulekaan...? Johanna sanoi ... että ... ettei hän... Sanoi ja sanoi!... Ettekö saa sanaa suustanne! tuleeko hän, vai eikö?
Päivän Sana
Muut Etsivät