United States or Romania ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ah, armas laps, on kuolla vaikeaa, näin nähdä eessään Luojan ryytimaa, sen kukkaa kaunehinta rakastaa ja sentään mennä pois kuin merten tuuli; mut mua jos Sa joskus muistanet, mun varmaan erheitäni muista et, vain harppuniekan orvot haavehet: ken niitä kuuli, ijäisintäin kuuli.
Rauha riemun luopi; missä Rauha, siellä riemastus, Rauhan terveyslähtehissä Voim' on, elo, virvoitus. Rauha onnen, turvan tuo, Niinkuin kesäkaste luo Taivahista lohdutusta, Levittääpi siunausta. Rauhaa Herra korkeuden Tahtoo, käskee, rakastaa; Rauhass' ääret avaruuden Hänen eessään vaeltaa; Rauhaa, rakkauttakin Soipi ääni enkelin; Rauhaa Herran sovinnossa Taivahan on kartanossa.
Miks tahtoa te vastustatte tuota, min tie ei tunne äärtä, rajaa, joka jo usein tuskanne on suurentanut? Mit' auttaa sota Sallimusta vastaan? Käy Kerberuksenne, sen muistanette, sen vuoksi vielä kaljuin kauloin, leuoin.» Palasi sitten tietään hyllyvätä, ei meille mitään virkkanut, vaan näytti mieheltä, joka muuta miettii, huoltaa kuin henkilöä, joka häll' on eessään.
Kun kadotettuna siis oli kaikki jo laiva ja toivo, Hyppäsi haaksestaan merehen meren urhea poika, Lähtien uiskelemaan. Tuul' laivat vei mukanansa. Yksin taisteli mies Neptuunon varsoja vastaan, Eessään vellova ves', takanaan vain taakea taivas, Siks kuni taas näkyviin nous uhkea haaks etelästä, Jonk' oli maston pääss' sinikeltava liehuva lippu.
Kun sydän synkkä, sielu rikki on ja ilma ahdistaa ja elo painaa ja uskon kukka kun on tuoksuton, kun riemu vaipunut ja toivo vainaa Voi, kuinka silloin ihmeen ihanaa on käydä yksin, yksin talvi-öissä ja nähdä eessään laaja erämaa ja kauvas harhaella haavevöissä.