Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. kesäkuuta 2025
Aloin kompastella ja rotkoihin putoillen juosta umpimähkään eteenpäin. Edestäni kuului taas meren pauhu ja arvasin olevani lähellä toista rantaa. Mutta samalla pilkahti alhaalta tulenvalo silmiini.
"En uskalla heille tästä aineesta puhua. En, minä pian vaikenemaan saataisiin, sillä minä olen heikko sekä ruumiin että sielun puolesta voidakseni heidän muistutuksiansa vastustaa. Ehkä nekin saisivat heikon uskoni horjumaan. Mutta minä rukoilen heidän edestänsä niinkuin sinä olet minun edestäni rukoillut. Herra antakoon minun rukoukselleni saman siunauksen!"
"Kyllä, kyllä uskon Jesuksen rakastavan minua, syntis-kurjaa; uskon Hänen kaikki syntini anteeksi antavan; mutta Naomi, rukoile edestäni, ettei uskoni tyhjään raukeaisi, rukoile että tulisin lohdutetuksi viimeisellä hetkelläni, joka mahtanee pian tulla." Naomi kääntyi, kätkeäksensä kyyneleet, jotka nousivat hänen silmiinsä äitinsä puhuessa. Hän ei voinut kieltää äitinsä sanojen olevan totta.
Mä vapisen, Kun katselen, Kuin syntejä on mulla; Jos vaikka kuinka tahdon, en Voi lohdutetuks tulla. Ne kirjassas On muistossas Jokainen järjestänsä. Mua armahda, oi Herra! Kenenkä saan Mä auttamaan Nyt tässä tuskassani? Ah! Surkeus Ja ahdistus Sydäntä sangen vaivaa. Mua armahda, oi Herra! Oi, Isäni, Sä Poikasi Soit edestäni kuolla.
TEEMU. Taidatko kieltää suuni käymästä? Eikö ole minulla valta puhua? ESKO. Sama valta kuin minullaki. TEEMU. Sinä et saa puhua, kuin vanhempain ihmisten luvalla. ESKO. Mistä syystä? Olenhan sanonut, että henki-rahan minäkin edestäni maksan. TEEMU. Sinä? Yksi esivallan pienemmistä; jonka taidan tappaa koska hyväänsä, kuin vaan jätän viisi kopekkaa rintas päälle.
Minä astuin suoraa päätä salin poikki hänen eteensä katsahdin häneen, kylmä väristys kävi läpi selkärankani. »Te lupasitte antaa henkenne edestäni», sanoi hän. Hän teititteli nyt. »Mutta minä vapautan teidät siitä tarpeettomasta uhrauksesta, sillä» tuo lihavanläntä herra lähestyi »tässä on mieheni!» Mitä sitten tapahtui, en tiedä. Minä heräsin vasta pienemmässä puhvettihuoneessa.
"Mutta minä olen saanut yhden johdattavan syyn, niinkuin asiakumppanini oli tapa sanoa, ja minä pidän kiinni siitä kynsin hampain. Minua ei saa polkea peräti paljon, vaikka olen halpa henkilö. Minä en siedä ihmisiä tielläni. Heidän täytyy todella väistyä edestäni, Master Copperfield!" "Minä en ymmärrä teitä", arvelin minä. "Vai ette ymmärrä?" vastasi hän, ruumistansa rytkyttäen.
"Minä annan viisi kruunua, mutta pane minun edestäni huomeiseen asti, Fredrik." "Enköhän pane kerrassaan kymmenen; etpähän sinä koskaan maksa sitä kuitenkaan takaisin." Ja isäntä pani paperirahan hattuun. "Nyt lähden. Juokaa minun sampanjaani niin paljon, kuin haluttaa. Ehkä tämä onkin viimeinen kerta," mutisi hän itsekseen ja otti vähän jälkiruokaa tuomisiksi.
"Nouse, uskollinen vaimoni!" lausui Leonardo, nostaen häntä ylös. "En ole semmoista uskollisuutta ja rakkautta ansaitseva. Minun tulee ansaitun velkani maksaa. Mutta rukoile Jumalaa edestäni, hän voi kaikki muuttaa". "Sallitteko," kysyi hän nyt vahdilta, "minun sanoa jäähyväiset lapsilleni?"
Jos jolloinkulloin tulen kytäksi, joksi kyllä hartaasti pyrin, niin tahdon ensin, että Katri puhuu hyvästi edestäni, jotta pääsen sinun oppilaaksesi ja annat minulle vähän neuvoa tuohon taitoon, niin että sitte voin auttaa sinua, kun tulet vanhaksi ja vähäväkiseksi".
Päivän Sana
Muut Etsivät