Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. heinäkuuta 2025
Ja Dorotea painoi päänsä vasten vanhan isänsä rintaa ja kyyneleet vuotivat hänen silmistään, mutta hän ei saanut sanaakaan suustaan. Ei hän itsekään oikein tiennyt, mikä häntä vaivasi; hänestä vain tuntui kuin olisi hän ollut vieraassa maassa ja kaivannut lapsuuden-leikkiensä taloa ja puutarhaa. Mutta äkkiä selveni isälle, mikä tyttöä vaivasi, mikä hänen sydäntään kalvoi.
Dorotea oli liiaksi paljasjalkainen, ja jos hänen Fritsinsä tahtoisi naida, saisi hän kyllä aivan toisenlaisia tyttöjä kuin Dorotea. Olihan tässä tarjolla kauppias Hahnin tytär ja kestikievarin orpana, mutta lukkarin Dorotea oli liian köyhä! Frits astui iloisin kasvoin tupaan. Hän ja Dorotea olivat nyt tehneet sopimuksensa; hän oli niin iloinen, niin onnellinen.
Hän oli yleensä hilpeä mies, mutta tänä iltana hän oli äkäinen ja pahalla päällä; vain hänen ruokahalunsa oli, luojan kiitos, entisellään, ja kun hän oli saanut syödäkseen, tuli hän hieman paremmalle tuulelle. »Onko isälle tapahtunut jotain ikävää?» kysyi Dorotea.
Kaksi vuotta kuluu pian, ja sitten minä suljen sinut syliini, niinkuin nyt tänään!» Ja hän kumartui ja suuteli tyttöä. »Hyvästi nyt», sanoi Dorotea tukahtuneella äänellä, »ja mene Jumalan huomaan!» Frits nousi ja meni. Mutta vähän väliä hän pysähtyi ja kääntyi katsomaan Doroteaan päin; tämä lähtö oli hänelle raskas!
Eikö hänkin tule kotio, ja missä ovat Kalle ja naapuri Witt? Etkö sinä näe, että Dorotea seisoo tuossa, minkätähden et sinä mene pois antamaan hänelle suuta, pöllö?" Ja Dorotea seisoi siinä niin iloisena, suloisin riemu loisti hänen silmistään, mutta kainous maalasi ruusut hänen poskilleen.
Sitten hän meni lieden luo katsomaan, paloiko valkea oikein, ja tämän tehtyään hän meni avaamaan ovea Ilolle, joka raapi ovea haluten päästä ulos juoksentelemaan, ja haukkuen riensi koira pois lasten luo. Dorotea meni kirkkoon. Kuinka maailma tänään oli kaunis! Kuinka ihanat olivat puutarhat ja pellot, joilla kukkaset ja lehvät kilvan levittäysivät auringon suudeltaviksi.
Kun hänen piti puhua oikein sydämensä pohjasta, ei puhe luistanut yläsaksaksi, vaan muuttui kohta alasaksaksi. Kun hän nyt katsahti Dorotean silmiin ja huomasi kyyneleet tämän poskilla, hypähti hän tuolilta ja kysyi: »Mikä sinua vaivaa, Dorotea? Miksi sinä itket? Sano minulle! Meillä kummallakinhan on tukea vain toinen toisestamme!»
"Voi voi, hiljaa nyt, te ette enää saa puhua sanaakaan", sanoi Dorotea korjaten sairaan peitettä hänen ympärillensä, jotta hänen ei tulisi kylmä. Ei kestänyt kauvan ennenkuin vanhus vaipui uneen. Kun Dorotea näki hänen nukkuvan, nousi hän varovaisesti sängyn vierestä ja meni istahtamaan ikkunan ääreen. Ajatukset tulivat ja menivät. Ikkunan ääressä istui hän tirkistäen ulos hiljaiseen yöhön.
Mutta kaikesta surusta huolimatta oli hänellä sydämessään taivas, vaikka hän olikin vain tuhma poika. Ja Dorotea jäi istumaan seljapuun alle ja itki tämän tuhman pojan tähden. Satakieli lauloi ehkäpä tyttö juuri senvuoksi itkikin? kevättuuli hyväili häntä ehkäpä hänen sydämensä juuri senvuoksi oli niin raskas? ja kuu loi hopeavaloaan puitten ja pensaitten välitse tähän sydämeen.
»Ole huoleti, rakas Dorotea», sanoi hän, »kyllä minä ukon opetan, kunhan hän palaa takaisin maailman-matkoiltaan. Hän on vienyt pojan meiltä, ja hän saa myös toimittaa hänet takaisin, ja jollei hän tahdo, niin rupean minä laulamaan hänelle semmoista virttä, että hän tulee lauhkeaksi kuin lammas!» Yhtäkkiä hän huomasi Fritsin.
Päivän Sana
Muut Etsivät