Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. heinäkuuta 2025
Dorotea on paljaalla lempeydellä osannut tehdä niin, että minun melkein täytyy hävetä vanhoina päivinäni poikani rinnalla se matka oli tyhmä juttu, mutta se kuitenkin teki sen, että Frits ja Dorotea saivat toinen toisensa, sentähden älkäämme nyt enää puhuko koko matkasta mitään vaikka kohta ihmiset laskettelevatkin sukkeluuksiaan sen johdosta, niin laskekoot, ei se meihin koske!
Mitä sanoisivat äiti ja lukkarin Dorotea, jos he saisivat tietää, että me istumme putkassa. Se olisi kaunis juttu, se!" Ja kyyneleet valuivat pitkin poika-raukan poskia. "Ah, Frits, jos minä vaan olisin kotona äidin luona!" sanoi Kalle heittäytyen pitkälleen sänkyyn, jossa hän rupesi potkimaan jaloillaan paljaasta kodinkaipauksesta.
Olihan hän ennenkin aina joutunut häviölle, ja nyt tuli lisäksi tämä kirottu matka, nyt hän ei enää koskaan saisi rauhaa. Frits Swart oli iloinen. Hän meni onneansa vastaan ja ajatteli, mitä hän ja Dorotea sanoisivat toisilleen, kun he ensi kerran toisensa tapaavat. Kalle Witt ei ylipäänsä ollut erittäin alakuloinen.
Kun pastori ilmoitti hänelle, että se oli ollut lukkarin Dorotea, rupesi hän haikeasti valittamaan. »Voi, rakas herra pastori, minä olen tehnyt suuren synnin! Minä olen vannonut, että ihmiset saisivat kääntää minut ylösalasin ennenkuin Frits ja Dorotea saisivat toisensa, ja tämän kaiken olen tehnyt kurjien rahojen tähden!
Hän katsahti oksien välitse puutarhaan. Vanha seljapuu oli jo kukkinut loppuun, ja kuinka tarkoin hän katselikin, niin mistään hän ei keksinyt Doroteaa. Voi sinua tyhmää poikaa! Eihän Dorotea siellä sateessa istunut, nythän satoi! Frits huokasi syvään ja jatkoi matkaansa. Pian seisoi hän kotipihalla.
Ei, katsos Dorotea, katsos vaan, eikö hän ole kasvanut? Nouses oikein suoraksi, poikani: eikö hän sinunkin mielestäsi ole kasvanut? No istu nyt syömään, poikaseni! Lihamakkara on vastikää otettu savusta ja minun munapuuroani pitää sinun maistaman! Missä isäsi on, missä viipyy hän? Nyt minä jo olen kysynyt sinulta sitä, jumala ties, kuinka monta kertaa, mutta en ole vielä saanut mitään vastausta!"
»Voi, Frits, minun sydämeni on pakahtua, kun ajattelen, että sinä lähdet pois. Mitäpä minä välittäisin lahjoista.» Ja Dorotea itki. Frits oli heittiö; hän ei edes langennut polvilleen ja vannonut hänelle taivaan ja helvetin, auringon ja kuun nimessä, että hänen sielunsa kuului Dorotealle.
Sitten meni eukko jälleen sänkyyn, käänsi kasvonsa seinään päin, kuin jos hän taas olisi ollut vaipunut syvään uneen. Ja Dorotea? Ah, kuinka hänen sydämmensä sykki ilosta! Hän oli lähettänyt hänelle tämän ja Swartin emäntä itse oli sen antanut hänelle. Hän avasi rasian. Siinä oli hänen hivuskiharansa! Siinä oli sormus!
Mutta tultuaan kirkon portille voitti Dorotea surunsa. Hän meni ujona eukon luo ja sanoi sydämellisesti: »Hyvä emäntä, sanokaa millä olen rikkonut teitä vastaan, jotta voisin pyytää teiltä anteeksi?» hän tarttui eukon käteen, ja tämä seisoi siinä läähättäen, saamatta sanaakaan suustaan »olettehan te aina ollut minulle niin hyvä sekä hyvinä että pahoina päivinä!
"Onko mitään ikävää tapahtunut isälle?" kysyi Dorotea.
Päivän Sana
Muut Etsivät