Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. heinäkuuta 2025
Olemme tosin kuulleet semmoisen huhun, että Colkitto se on: nuori Colkitto eli Alaster Mac Donald on Kyle-salmen poikki tullut tänne Irlannista, mukanaan parvikunta Antrimin kreivin väkeä, ja että he jo ovat joutuneet Ardnamurchaniin asti. Heidän olisi jo aikoja sitten pitänyt olla täällä; mutta luultavasti he ovat myöhästyneet, ryöstellessään maata pitkin matkaa.»
Donald vuorostaan tuli taas kasvot sangen pitkiksi venyneinä. »Piruko heidät kaikki on riivannut», sanoi hän; »koko vuoristo on liikkeellä, luulen ma. Evan Dhu Lochielista joutuu tunnin päästä tänne, Jumala ties kuinka monen miehen kanssa.» »Suureen latoon Mac Donaldien viereen», käski talonherra.
Kreivi Menteith itse vastasi kysymykseen sillä, että osoitti oman istuimensa viereistä sijaa. »Ja tässä hän jo onkin», jatkoi Donald, kun kapteeni Dalgetty astui sisään, »ja nyt, herrat, olkaa niin hyvät ja haukatkaa leipää ja juustoa, meidän vuorelaisten tavalla puhuen, siksi kun parempaa ruokaa joutuu.
»Piru vieköön nuo herkkusuut!» sanoi Donald. »Kunhan vaan olut on hyvää, eihän se siitä pahene, jos toisen miehen parta on kastunut haarikkaan ennenkuin sinun?» Andersonin kumppani ei juodessaan tehnyt sitä temppua, josta Donald oli niin pahasti suuttunut, ja molemmat seurasivat herraansa matalakupuiseen muurattuun saliin, joka oli vuorelaisperheen yhteisenä kokouspaikkana.
»Niin on», jatkoi Donald, joka oli aivan yhtä halukas sanomiansa kertomaan kuin kreivi Menteith niitä kuulemaan. »Ja koska te, korkea herra, olette meidän herrain ystävä sekä sukulainen, ja koska kuitenkin ennen tunnin kuluttua saatte siitä tarpeeksi kuulla, niin voin minä itse yhtä hyvin jutella teille sen asian.
»Hän puhui niinkuin totinen maansa rakastaja!» virkkoi kreivi Menteith. »Niin», sanoi Donald, »mutta olisipa sentään ollut parempi, jos kunniallinen herra olisi pitänyt suunsa kiinni. Sillä jos satut saksilaisten kuullen sanomaan jotakin, joka vähääkään poikkee tavallisuudesta, kiinnittävät he sinut vetoon yhtä joutuisasti kuin joku alankolaisseppä naulaisi kengän kiinni vuorelaisvarsan kavioon.
Ja Donald ukko, joka nyt oli myös tullut sinne, vahvisti isäntänsä kertomuksen näistä vastuksista, välistä käsiään tai silmiään kohottamalla, välistä päätänsä pudistamalla, joka kerta kun Mac Aulay sai suustansa jonkin kurkkuäänen. Mutta kaikesta tästä ei järkähtämättömän kapteenin mieli vähääkään muuttunut.
Hänen muotonsa oli iloisempi kuin mitä olisi luullut siihen vahinkoon nähden, joka uhkasi hänen herransa kukkaroa ja kunniaa. »Herrat, pöytä on valmis, ja kynttilät palavat jo kynttilänjaloissaan,» lausui Donald, täydellä äänellä korottaen viimeisiä sanojaan. »Mitä saakelia hän tarkoittanee?» kysyi Musgrave kumppaniinsa katsahtaen.
Kreivi Menteith otti kääntyen pääpalvelijan puoleen kiiruusti puheeksi aineen, joka saattoi haihduttaa kaikki muistot äskeisestä melskeestä. »Herra kuuluu siis olevan vuorilla, Donald, ja pari englantilaista vierasta hänen kanssaan?» Ne ovat herra Miles Musgrave ja herra Kristoffer Hall, molemmat kotoisin Kumraikista, tai miksikä heidän maatansa sanottaneen.»
Mutta Annikan rakkaus oli sitä hiljaista, ujoa, mietiskeleväistä laatua, joka tyytyy rakastetun miehen onnen katselemiseen, laskematta sydämeensä rohkeampia, vaateliaampia toiveita. Pikkuisen gaelinkielisen laulun, jossa hän esitti nämät tunteensa, on nerokas ja onneton Anterus Mac Donald kääntänyt englanninkielelle.
Päivän Sana
Muut Etsivät