Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. heinäkuuta 2025
Heti kuin hän oli kannelle tullut ja voittomäärä oli hänelle jätetty, käski hän kapteini Andersonin säilyttää se sen nuoren matruusin leskelle, joka noin onnettomasti oli kuollut. Päällikkö löi hänelle kättä sanaakaan virkkamatta.
"Piakkoin saatan yhtenäisessä kertomuksessa tehdä selkoa tästä rikoksesta, joka on merkillisimpiä ja kauheimpia, mitä meidän päivinämme on tehty. Rikosasiain aikakirjain tutkijat muistavat samanlaisen tapauksen sattuneen Grodnossa Vähävenäjällä vuonna 1866, ja sitäpaitsi ovat nuo Andersonin murhat Pohjois-Caroliinassa huomattavat, mutta tällä on kumminkin aivan omituiset tuntomerkkinsä.
»Piru vieköön nuo herkkusuut!» sanoi Donald. »Kunhan vaan olut on hyvää, eihän se siitä pahene, jos toisen miehen parta on kastunut haarikkaan ennenkuin sinun?» Andersonin kumppani ei juodessaan tehnyt sitä temppua, josta Donald oli niin pahasti suuttunut, ja molemmat seurasivat herraansa matalakupuiseen muurattuun saliin, joka oli vuorelaisperheen yhteisenä kokouspaikkana.
Oletteko te valmis, Menteithin thane, ilmoittamaan, mistä tämmöinen ylipäällikkö olisi saatava?» »Ei semmoisia ole useampi kuin yksi!» lausui Allan Mac Aulay, »ja tässä», hän laski kätensä kreivi Menteithin takana seisovan Andersonin olkapäälle, »tässä hän seisoo!» Läsnäolevain herrain yleinen kummastus ilmeni vihaisella nurinalla.
Laivan toinen kapteini oli kummasti vastakkaista laatua kapteini Andersonin suhteen. Hän on helppo kuvailla. Se oli pienoinen, sangen päivettynyt mies, silmät vähän veristävät, musta, aina silmiin asti ylettyvä parta ja jalat lengot, jotka kyllä kannattivat miehensä, vaarui laiva merellä miten hyvänsä.
Kunnon kapteeni, joka nyt alkoi olla vähän liiaksikin ruoalla ja juomalla täytetty, huomasi jotenkin vaikeaksi saada itse auki rautapukunsa hakoja. Hän kääntyi siis Andersonin puoleen, puheensa välistä yhä nikottaen: »Anderson, veikkoseni, oletpa taitanut lukea ne raamatun samat, että se, joka rautapukuansa riisuu, älköön kerskatko niinkuin se, joka sitä päällensä panee.
Mutta sitten hän, lyötyään otsaansa, äkkiä tempasi Andersonin käsivarresta ja puoleksi talutti, puoleksi veti tämän, joka ei kerinnyt paljoa vastustaakaan, tyhjälle tuolille pöydän yläpäähän. Sille hän, sanaakaan lausumatta, viittasi häntä istumaan ja kuljetti sitten kapteenin yhtä kursastelemattamon kiireesti aliseen pöydänpäähän.
ANNA. No, kenen kunniaksi ne pidetään, olisipa hauska kuulla? RISTO. Luulen että se on patruuna Andersonin tähden. RISTO. En tiedä, eikö hän lie lainannut rahaa patruunalta. ANNA. Lainannut rahaa! Kuulepas, sanopas minulle, Risto, onko teillä usein tämmöisiä pitoja? RISTO. Hm! Eikö täti siis tiedä ? ANNA. Tiedä? Mitä minun sitten pitäisi tietää? Risto, sano suoraan vain!
Merivesi oli vielä nousemassa, ja höyrylaiva, joka sen päällepainosta oli kääntynyt toisapäin, käänsi nyt keulansa sitä vastaan ja oli siis aivan valmis menemään jokea alas. Kapteini Andersonin oli täytynyt valita tämä hetki purjeille lähteäksensä, sillä laivan pituus ei sallinut hänen oikein liikehtiä Mersey-virralla.
Siihen temppuun opin vartijana seisoessani.» »Ja useinpa, sen tohtisin vannoa», kuiskutti kreivi Menteith Andersonin korvaan, »on kiertovahdin kersantti saanut raskaalla pertuskallaan ne silmät aukaista.» Nuori aatelisherra, joka nähtävästi oli tarinoimistuulellaan, jatkoi kuitenkin kertomustaan, pääasiallisesti palvelijainsa puoleen kääntyen ja torkkuvasta soturista lukua pitämättä.
Päivän Sana
Muut Etsivät