Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 18. heinäkuuta 2025


Sulttaani teki kuten dervishi pyysi ja käski palvelijoiden valmistaa kylvyn. Kun se oli valmis, niin dervishi sanoi: Anna minun nyt auttaa päältäsi ja kylvettää sinua! Mutta ei kukaan palvelijoistasi saa poistua huoneesta. Sulttaani oli hyvin utelias näkemään tätä uutta ihmettä ja suostui sentähden dervishin pyyntöön. Ja hetken kuluttua hän oli kylvyssä.

Kovin nuori vielä ketään vihataksensa, Jussufin poika etsi nyt tämän hairauskoisen tykönä turvaa tuota uskotonta vastaan. Nuoren päällysmiehen vilkkaat kasvot ja säihkyvät silmät kävivät dervishin sydämeen: suopeasti hymyillen kävi hän vastaamaan luottamukseen jota aavisti. Poikani, sanoi hän, Jumala antakoon sinulle Platon neron, Aristoteleen oppisuuden, Aleksanderin tähden ja Kosroeen onnen!

Vaan milloin täytyy NATHAN. Täytyy? Dervishinkö? Ei täydy kenenkään miks dervishin? Ja mitä täytyis? DERVISHI. Mitä anotaan ja mikä oikeaa on dervishistä. NATHAN. Nyt toden lausuit, kautta Jumalani! Sua syleilen, mies, veljeni liet vielä? DERVISHI. Miks ette kysy, mikä oon nyt? NATHAN. Olitpa mikä olit! DERVISHI. Jospa olen ma virkamies, jonk' ystävyys voi teille tukala olla?

"Valitsin siis kymmenen kamelia ja aloin kuljettaa niitä mukanani. Mutta dervishin taipuvaisuus hämmästytti minua niin suuresti, että rupesin ajattelemaan voivani ehkä saada häneltä vielä toisetkin kymmenen. "Sen sijaan siis että olisin kiittänyt häntä suuresta lahjastansa, jatkoin: "'Veljeni, olen vieläkin kovin huolissani puolestasi.

Silloin dervishi lähetti hakemaan sulttaanin omaa pientä poikaa, joka oli vain kahden vuoden vanha, ja vasta kun tämä ojensi molemmat kätensä isällensä, putosivat ikäänkuin suomut hänen silmiltänsä ja hän ymmärsi, että nuo seitsemän vuotta olivatkin olleet vain silmänräpäys. Hän kumartui maahan ja suuteli dervishin vaipan lievettä, ja dervishi laski kätensä hänen päälaellensa.

Dervishin maltillinen ja kunnioitusta vaikuttava katsanto asetti kumminkin kohta hänen levottomuutensa. Hän oli pahoillaan siitä että oli pitänyt epäluuloja noin hurskaasta miehestä, jonka kasvoissa pyhyyden tyyneys kuvastui. Hän meni kunnioittavasti esille ja suuteli hänen kaapunsa lievettä.

Minä avasin sitten silmäni nähdäkseni oliko hän puhunut totta. Ja totta tosiaan! Edessäni näin suunnattoman joukon aarteita, kallioluolia täynnä äärettömiä kalleuksia, jotta minun olisi ollut mahdoton niitä luetella. Mutta koska minun kaiken aikaa täytyi pitää oikea silmäni suljettuna, ja se ajan pitkään kävi kovin tukalaksi, niin pyysin dervishin sivelemään sitäkin.

Vaikka olinkin varakas, niin halusin tulla vieläkin rikkaammaksi. Minä heittäydyin siis dervishin kaulaan ja sanoin hänelle: "'Rakas dervishi, näenhän, ettet sinä pane mitään arvoa tämän maailman tavaroihin, mitä tuo tieto sinua siis hyödyttää! Sinä olet yksin, etkä voi suuria mukanasi viedä.

Mutta jos annat minun elää, niin voisit ansaita paljon minun työlläni, sillä minä olen taitava ammatissani. Leipuri näytti epäilevältä. Dervishin vaatteet eivät tosiaankaan olleet suuren arvoiset, ja jos hänellä oli rahoja, niin saattoihan hän ne ottaa häneltä tappamattakin häntä. No, mitä sinä sitten osaat? kysyi leipuri murahtaen.

Samassa kuningas heitti toisen vihaisen silmäyksen sinnepäin ja kaikki peräytyivät joutusaan, jättäen dervishin makaamaan niinkuin näytti kykenemätönnä liikuttamaan ainoaakaan ruumiinsa jäsentä tai niveltä. Hetken perästä kaikki oli yhtä hiljaista ja rauhallista kuin ennen tapausta. Yhdeskolmatta luku.

Päivän Sana

anteckna

Muut Etsivät