Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. kesäkuuta 2025
Minusta oli rohkeasti tehty, että vaan huomasin, kuinka miellyttävältä käytävä näytti, kun astuin vavisten Mr. Creakle'n luo; ja minä olin niin peloissani, kun minua johdatettiin hänen eteensä, että tuskin näin Mrs. Creakle'n, tukevan gentlemanin, jolla oli joukko rippukoruja isoissa kellonperissään ja joka istui nojatuolissa, pullo ja lasi edessään. "Vai niin!" sanoi Mr. Creakle.
"Te olette siis kokonaan muuttuneet?" sanoi Mr. Creakle. "Niin olen, Jumalan kiitos, Sir!" huudahti tämä oivallinen katumuksen harjoittaja. "Te ette lankeisi uudestaan, jos pääsisitte ulos?" kysyi joku muu. "Voi, ei, Sir!" "Hyvä!" lausui Mr. Creakle, "tämä on varsin tyydyttävää. Te olette puhutelleet Mr. Copperfieldia, Seitsemänkolmatta. Tahdotteko sanoa mitään lisäksi hänelle?"
Kuitenkin olivat ajatukseni turhanpäiväiset eivätkä kääntyneet siihen onnettomuuteen, joka vaivasi sydäntäni, vaan kiertelivät epävakaisesti sen ympärillä. Minä ajattelin, kuinka asuntomme suljettaisiin ja vaikenisi. Minä ajattelin pikku lasta, joka, niinkuin Mrs. Creakle sanoi, oli hivunut jonkun aikaa ja luultavasti myöskin kuolisi.
Hän tunsi meidät heti ja sanoi ulos tullessaan vanhalla tavallaan ruumistansa luikerruttaen : "Kuinka voitte, Mr. Copperfield? Kuinka voitte, Mr. Traddles?" Tämä jälleen-tunteminen ihastutti koko seuraa. Minusta melkein näytti siltä, kuin kaikkien olisi pistänyt ihmeeksi, ettei hän ollut ylpeä, vaan piti väliä meillä. "No, Seitsemänkolmatta", arveli Mr. Creakle, vienosuruisella ihmetyksellä.
Creakle astui sisään aamiaisen jälkeen ja seisoi oven suussa, katsellen meitä, niinkuin jättiläinen sadussa katselee vankejansa. Tungay seisoi Mr. Creakle'n vieressä. Hänellä ei ollut mielestäni mitään syytä niin rajusti huutaa "hiljaa!" sillä ei pojista kukaan hiiskunut mitään eikä hievahtanut paikaltansa. Mr.
Creakle oli paikallansa taas. "Hän on hyvin huonona", lisäsi hän. Minä tiesin nyt kaikki. "Hän on kuollut". Hänen ei olisi tarvinnut kertoa sitä minulle. Minä olin jo purskahtanut kovaan itkuun ja tunsin itseni turvattomaksi avarassa mailmassa. Mrs. Creakle oli erittäin hyvä minua kohtaan.
"Olkaat siis hyvä ja ilmoittakaat julkisesti, tahdotteko", lausui Mr. Creakle, pannen päätänsä kallelle ja pyöritellen silmiänsä ympäri koulua, "onko se koskaan tullut minun tietooni, ennenkuin tänä hetkenä?" "Ei suoraan, luullakseni", hän vastasi. "Kuinka, te ette tiedä sitä", sanoi Mr. Creakle. "Ettekö, mies?"
Creakle oli tästä syystä ajanut hänet pois; ja että Mrs. ja Miss Creakle siitä saakka olivat olleet surullisina ja alakuloisina. Mutta suurin ihme, jonka kuulin Mr. Creakle'stä, oli se, että koulussa oli yksi poika, johon hän ei tohtinut koskaan kajota, ja että tämä poika oli J. Steerforth. Steerforth itse vakuutti asiaa todeksi, kun sitä kerrottiin, ja sanoi, että hän tahtoisi nähdä Mr.
Creakle, minä en ole unhottanut itseäni, minä minä olen muistanut itseni, Sir. Minä minä olisin toivonut, että te olisitte muistaneet minua hiukan ennemmin, Mr. Creakle. Se se olisi ollut ystävällisempää, Sir, oikeammin tehty, Sir. Se olisi säästänyt minulta paljon, Sir". Katsellen tarkasti Mr. Mell'iä, pani Mr.
Creakle, joka kierteli käytävässä, kuuli sen ja pieksi häntä aika lailla säännöttömästä käytöksestä makuuhuoneessa. Mitä hyvänsä minussa oli romantillista ja haaveksivaista, kasvoi tästä alinomaisesta kertomisesta pimeässä; ja siihen katsoen tämä toimi ei liene ollut aivan terveellinen minulle.
Päivän Sana
Muut Etsivät