Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. kesäkuuta 2025
Cecilia: "Hyvä Mrs Campion, kuinka katkera ja väärä te olette! Te käsitätte Mr Chillinglyn leikillistä puhetta liian paljon sanan mukaan. Se ihminen ei voi olla rietas, joka koettaa tehdä muita onnelliseksi."
Vaikka hän oli ennen ollut hänelle nurjamielinen hänen julmasta kiittämättömyydestään kasvatus-isäänsä kohtaan, ei hän kuitenkaan voinut olla kiittämättä häntä pelastuksestansa; sillä hän oli liiaksi valistunut hetkeksikään uskoaksensa sitä satua, jonka Cecilia oli kertonut.
En voi sanoa, miten minä häntä halveksin ja inhoan syvimmästä sydämmeni pohjasta..." "Lopeta jo, hyvä Cecilia!" keskeytti Agnes. "Eihän asia siitä parane, että sinä noin pauhaat. Jos pappa olisi täällä, niin varmaankin halveksisit ja inhoaisit häntä vähemmin." Cecilia vaikeni. Niin, Agnes oli hyvinkin oikeassa.
"Kuinka pitkä aika on siitä kuin viimein toisiamme tapasimme, ja kuinka ystävällinen te olitte minua, hurjamielistä, kohtaan! Mutta mennyt on mennyt; nyt nykyisyyteen. Sallikaa minun esitellä teille ensin arvollinen ystäväni, Mrs Campion, jonka etevän miehen te tunsitte. Ja sitten tämä nuori lady, josta hän pitää äidillisen huolen; tyttäreni Cecilia.
Rouva Hedenstam oli vähän varovaisempi kuin Cecilia. Hänen mielessänsä välähti ajatus, että Jonsonit ehkä mahdollisesti olivatkin varkaat; eihän hän sitä tosin uskonut, mutta ei ollut kuitenkaan ihan varma heidän viattomuudestaan, ja sentähden oli parasta menetellä maltillisesti.
Sigismund leppyi vähän tästä pyynnöstä, Vaikka hän ensin suuttui siitä, että Cecilia oli ryöstänyt häneltä uhrin, jota hän oli ajatellut, ja semmoisen uhrin, joka oli hänen onnellinen kilpailiansa.
Illan kuluessa Cecilia osaksi täyttääksensä emännän velvollisuuksia, osaksi säälien ujoutta, joka sääli oli hyväntahtoisissa ja sivistyneissä henkilöissä tavallinen, oli lähestynyt Kenelmiä ja koettanut saada häntä pois siitä yksinäisyydestä, jolla hänen oli onnistunut itsensä ympäröidä; mutta turhaan sekä tyttärelle että isälle.
Jospa vaan kykyni olisi yhtä vahva kuin tahtoni! Tiedäpäs Cecilia mikä usein tuottaa minulle huolia: en ole mikään hyvä säästäjä eikä minulla ole taipumusta niihin huolenpitoihin, joista kodin varallisuus niin paljon riippuu, enkä niitä muistakaan.
"Kyllä tosiaankin," vastasi Cecilia, "sen kyllä uskomme. Minulla ei ole suurta kunnioitusta Burströmiläisiä kohtaan," jatkoi hän, halveksivasti nykähyttäen olkapäitään. "Mutta luuletteko te todella kaikkien rikasten olevan ahneita, teeskenteleväisiä ja sydämmettömiä ja kaikkien köyhien olevan rikasten sorrettavina, petettävinä ja turmeltavina?
Mutta Franklin ei antanut pettää itseänsä. Hän jätti Filadelfiaan palajamisen toistaiseksi kuukausi kuukaudelta ja ilmestyi aina kuin ennenkin iltahetkiksi rouva Davies'in taloon. Mutta ajatuksissaan ja hajamielisenä, syviin miettimisiin vajonneena, hän tuijotteli eteensä ja tuskin vastasikaan niihin kysymyksiin, joita rouva Davies ja Cecilia hänelle tekivät.
Päivän Sana
Muut Etsivät