Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. kesäkuuta 2025
Cecilia toivoi ei ainoasti kullan, vaan myös Tanskan kansaan, joka aina kohteli häntä tylyllä ylönkatseella, eikä tahtonut kunnioittaa häntä kuningattarena, jota hän oli usein kiivaasti vaatinut.
"Palkkanne odottaa teitä!" vakuutti Cecilia armollisesti hymyillen ja tarjosi hänelle suunsa suudeltavaksi. "Mitä suloisempaa palkkaa enää voin toivoa kuin tämä on?" sanoi abbotti ja lankesi suojeliansa jalkoihin. "Ovatko molemmat jo raivatut tieltä?" kysyi Cecilia, nostaen abbottia ylös ja pyytäen häntä ottamaan sijansa hänen vieressään. "Ainoasti Signe on myrkytetty," vastasi Sigismund.
Cecilia tuli päivä päivältä, tunti tunnilta, minkä hän vielä viipyi hänen kattonsa alla, yhä rakkaammaksi Sir Peterille, ja yhä palavammaksi tuli hänen toivonsa saada tämä tyttö miniäksi.
Kodin rakkaus on kasvanut niiden onnettomuuksien kautta, jotka ovat sitä kohdanneet. Tyttäreni ovat entistään herttaisemmat koettaessansa kaikessa hiljaisuudessa sulostuttaa vanhempainsa elämää. Ja minä, Cecilia, voisinko minä niin monen ilon-ja kiitollisuudenaiheen keskellä sulkea sydämmeni ja istua pimeässä suruineni?
Kenelm nousi ylös, otti hatun päästänsä ja pani sen taas päähän, juhlallisesti tervehtien, kääntyi ja huomasi seisovansa vastapäätä George Belvoiria, jonka jälessä seurasi kaunis Cecilia ja muutamat vieraat. George Belvoir tarttui Kenelmin käteen ja huudahti: "Chillingly! Arvasinpa etten erhettynyt." "Chillingly!" toisti Leopold Travers. "Oletteko te vanhan ystäväni, Sir Peterin, poika?"
Cecilia kirjoitti nimen Olli Akselinpoika verilistaansa, sillä hän oli vihkinyt henkensä pelastajan kuolemalle. Kuitenkaan ei hänen pitäisi tulla ensimäisten uhrien joukkoon, jottei epäluuloa tulisi tästä helvetin auttajattaresta. Kaikki hengittivät iloisesti. Akselinpojan linnassa oli Signen 18 syntymäpäivä, joka aina oli ollut juhla kartanossa.
"Cecilia Travers'in isä tulee luultavasti elämään siksi kunnes minä tyydyn lepäämään ja olemaan kiitollinen ylihuoneessa; ja minä en mielelläni tahtoisi tulla maattomaksi peer'iksi." "Siinä olette oikeassa; mutta minä saan ilmoittaa teille että nyt, kun Kenelm on tullut takaisin, on Sir Peter päättänyt että hänen poikansa pitää tulla teidän kilpailijaksenne." "Ceciliaanko nähden?"
Cecilia ensi kerran elämässänsä tunsi itsensä loukatuksi ja alkoi, kumma kyllä, enemmän mielistyä tähän väliäpitämättömään muukalaiseen, kuin yleisesti pidettyyn, iloiseen ja hauskaan George Belvoiriin, jonka hän tiesi olevan sen verran rakastunut häneen, kun hän taisi olla.
Halu palvella mi etäällä Ompi surujemme piiristä! "Oi tuota etäällä olevaa! tuota etäistä, jota ei milloinkaan maailmassa saavuteta ei milloinkaan!" Tämä Kenelmin sydämestä tuleva huuto oli niin tuskallinen, ett'ei Cecilia voinut olla sydämellisesti häntä säälimättä.
Mitähän oli Cecilia oikeastaan tarkoittanut, kun sanoi, ett'ei Vigertillä ollut taipumusta rakkauteen? Se lauselma ei häntä viehättänyt. Ei kukaan nuori, mies eikä nainen, mielellään kuule semmoisia sanoja kuin ett'ei hän tajua rakkautta, varsinkin jos sanoja on toista sukupuolta kuin se, jolle niin sanotaan. Hän aprikoitsi, mimmoinenkohan nainen Cecilia oikeastaan oli.
Päivän Sana
Muut Etsivät