Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. lokakuuta 2025
Vanhus hyvin kummastui siitä ystävyyden työstä, jollaista ei kukaan koko maailmassa ollut hänelle vielä osoittanut, ja alussa vastustelikin, sanoen Tuomon voivan saada siitä ikävyyksiä. Vaan Tuomo vakuutti saavansa sittekin oman päivätyönsä täyteen. Se hänelle tosin ei olisi onnistunut, jos Cassy, nähtyään tämän tapauksen, ei olisi auttanut häntä.
Sitte aikaa myöten, kuin minun luullaan jo ammoin päässeen kyllin etäälle, minä kyllä saan tilaisuutta rauhassa paeta. Ja nyt, voikaa hyvin, Tuomo parka ja Jumala teitä suojelkoon!" sanoi hän hyvin säälivästi. Cassy livahti hiljaa ulos takaportista, juoksi, kuten äsken juuri kertoi, pitkin asuinrakennusten riviä ja kiiruhti suolle tiheikköihin.
Hän kertoi sitte, mikäli tuskiltaan jaksoi, heikosti ja katkonaisesti Elisabetin vaiheet. Kuin hän puhui Yrjöstä ja ilmoitti hänen juuri olleen joku aika sitte Legreen tilalla, tunsi Cassy vähän sisällistä mielihyvää. Hän varsin hyvin muisti hänet, oli aina osoittanut hänelle hyväntahtoisuutta, jopa viimein auttanut häntä pakoonkin.
Hän oli juuri sinne piiloon pääsemässä, kuin hänen takanaan kajahti ääni, käskien häntä pysähtymään. Se ei ollut Sambon eikä Kvimbonkaan, vaan Legree itse se hirveimmästi kiroillen juoksi jäljestä. Cassy tuota pikaa hävisi näkyvistä suolle ja isäntä silloin katsoi parhaaksi palata noutamaan apua. "Kuolema ja kirous!" kiukutteli hän itsekseen. "Se oli Cassy, kyllä minä näin hänet ihan selvään!
Legree hyvin kummastui, kuin palatessaan kerran huviratsastukselta huomasi Cassyn paraillaan kantavan tavaroitansa alempaan kerrokseen. Isäntänsä kysymykseen, mitä se merkitsi, vastasi Cassy ihan lyhyesti, että hän tahtoi viimeinkin saada kerran maata rauhassa. "Kuka riivattu sitte häiritsee sinun yörauhaasi?" "Jos sitä tosiaan tahdotte tietää, niin kyllä se on hyvin helppo sanoa", vastasi Cassy.
Hän meni ulos ja tunsi heti Cassyn. "Tulkaa kanssani, Tuomo," sanoi Cassy, "minulla on tärkeä puhumista teille." "Mitä sitte?" kysyi Tuomo. "Puhukaa vain tässä ihan pelkäämättä." "Ettekö tahdo päästä vapaaksi, Tuomo?" "Minä pääsen vapaaksi silloin, kuin se on Jumalalle otollinen." "Mutta jospa nyt pääsisitte pian. Tulkaa kanssani!" kuiskaili Cassy hätäisen kiireesti.
Hän osti minulle poikani, rakkaan Henryni, takaisin ja siitä täytyi minun luvata olla vaiti hänen rikoksistaan kuolemaani asti. Poika parka ei saanut kauan olla minun luonani, ankara kuume tempasi hänet pois." Cassy vaikeni melkein kuin väsyneenä. Tuomo oli hänen kertomuksensa kuullessaan melkein unhottanut omat tuskansa ja ikään kuin itse ollut kaikkea kokemassa kertojan kanssa.
Cassy jo seisoi takaportilla odottelemassa ja, kuin melu vaikeni, hiipi ylös piiloonsa. Siellä oli tosiaan kaikki järjestetty tarkoituksen mukaisimmasti, mikäli niissä oloissa vain soveltui. Eräässä nurkassa vinnin perällä seisoi pöytä, vieressä kaksi tuolia, ja lähellä niitä oli mainittu arkku, avosivu kohti kattoa: Cassyn makuusija.
Olkaa varma siitä! Menkää virran mukana ja tehkää kuin muutkin!" "En, hyvä neiti. Minä olen kadottanut kaikki tässä maailmassa, vaimoni, lapseni ja hyvän isäntäni, joka lupasi minulle vapauden. En tahdo päälle päätteeksi kadottaa taivasta." Kun he olivat kauvan aikaa keskustelleet, pyysi Tuomo, että Cassy etsisi hänen raamattunsa ja lukisi vähäsen.
Vaan ei," jatkoi hän heti hiljemmin ja hartaasti kuiskaten, "ei, minä tahdon nyt taas uskoa häneen, nyt, kuin tiedän, että hän ei ole kääntänyt kasvojansa kokonaan pois minusta." Tuomo alkoi puhua, vaan Cassy esti. "
Päivän Sana
Muut Etsivät