Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. lokakuuta 2025
Hän pehmitteli uudestaan sairaan vuoteen, asetti vesipullon hänen lähellensä ja poistui yhtä hiljaa, kuin oli tullutkin. Ihan samaan aikaan, kuin Cassy oli yöllä Tuomo paran luona, tapahtui Legreen huoneessakin jotain, vaikka paljon meluisemmin. Legree oli Tuomon häpeällisen ruoskimisen jälkeen hyvin kiukkuinen.
"Niinpä tietäkää, teidän Elisabetinne elää ja minä itse olen nähnyt hänet kasvoista kasvoihin." "Elääkö Elisabet!" riemuitsi Cassy hyvin innoissaan. "O puhukaa, puhukaa! Sanokaa, mistä minä hänet löydän." "Sitä minä, paha kyllä, en tiedä teille sanoa", vastasi Tuomo murheissaan. "Hän karkasi ja Jumala vain tietää, missä hän nykyään oleskelee."
Tällä välin oli Cassy ilman vähintäkään vaaraa päässyt pakenemaan. Hänen onnistui päästä Natcheziin ja sieltä höyrylaivaan, joka oli matkalla myötävirtaan alas Ohioon. Sattumalta oli matkustajain joukossa myöskin nuori Shelby, joka juuri oli paluumatkalla Kentuckyyn.
Minä olen kadottanut kaikki, vaimon, lapset, kodon ja hyvän isännän mitäpä olisikaan minulla enää jäljellä, jos en enää voisi luottaa taivaasenkaan?" "Mitä sitte teette," vastusti Cassy, "kuin se hirviö huomenna uudestaan uhkaa ja rääkkää teitä? Minä tunnen hänet ja minua kauhistaa jo ajatellakin, millä kaikilla keinoilla hän koettaa saada teidän mieltänne muuttumaan.
Ja Tuomon rukoukset tulivat kuulluiksi. Hän sai keskellä vaivojaan rauhaa ja tunsi Vapahtajansa läsnäoloa. Loppuosa tätä maallista vaellusta tuntui niin mitättömän lyhyeltä verrattuna iäiseen iloon. Kuten Cassy oli ennustanut, ei suinkaan rääkkäykset ja ruoskitsemiset vielä päättyneet, sillä Legree kuohui vihaa.
"Ahah, tunnustatko siis kuitenkin tietäväsi asian?" kysyi Legree kavalasti. Tuomo vitkasteli. "No, olkoon sitte, minä tiedän", sanoi hän. "Minä en tahdo lähteä täältä, valhe huulillani." "Ja pysytkö siis nytkin itsepäisyydessäsi etkä sano minulle, mihin Cassy on paennut?" "Se olisi vastoin uskoani ja omaatuntoani." "Kuulepas, Tuomo," sanoi Legree, astuen ihan hänen eteensä.
Nyt vasta Cassy teki tarpeelliset aikeensa valmistukset. Hän kantoi yöllä kaikkein maatessa leipää, lihaa ja muita ruokatarpeita sekä kynttilöitä vinnille ja valmistautui kaikin puolin oleskelemaan siellä kauan aikaa. Sitte hän toimitti niin, että pääsi Legreen kanssa kerran lähikaupunkiin, joka oli Red-River-joen varrella.
Jospa hän nyt pääsee pakoon, ja...! Vaan ei, kyllä minä hänet ihan varmaan saan satimeen. Halloo! Sambo! Kvimbo! Ulos joka mies!" huusi hän kovalla äänellä; päästyään pihaan. "Cassy on soilla, ja ken hänet tuo minulle takaisin, saa viisi dollaria ja vielä ryypyn viinaa lisäksi." Koirat päästettiin irti ja kaikki alkoivat jouduttautua käskyä tottelemaan.
"Cassy on vaiti", sanoi hän itsekseen. "Onhan minulla hänen lupauksensa, eikä Cassy ole niitä, jotka sanansa syövät." Jo samana yönä ratsasti Legree pyytämään muutamilta naapureilta apua huomispäiväksi uuteen suurempaan ajoon. Silloin kaikin tavoin koetettiin saada karkulaista jälleen kiinni, suot etsittiin tarkkaan, jättämättä mitään sopukkaa nuuskimatta. Kaikki turhaan.
Cassy oli sinäkin aamuna puuvillan korjuussa, kuin Tuomo ensi kerran sai kärsiä kuritusta Legreen tilalla. Se tapahtui näin. Puuvillan noukkiminen tapahtui päällysmiesten Kvimbon ja Sambon läsnä ollessa määrättyjen sääntöjen mukaan. Puuvillakorit olivat hyvin suuret ja jokaisen niistä täytyi iltaan asti olla täytettynä, vieläpä sen painoiseksi sullottunakin, kuin oli määrätty.
Päivän Sana
Muut Etsivät