Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. lokakuuta 2025
Teidän iso-isänne Robert Bruce antoi joka vuosi Skotlannin metsäin kaatua Englannin yli, niinkuin Macduff vei Bernam'in metsät synkkää Macbeth'iä vastaan. Muistatteko Douglas'in yöllistä kostoa? Skotlannin historia uneksii sen metsissä, niissä me voimme sen herättää milloin vaan tahdomme. KUNINGATAR. Metsissä olen usein kuunnellut ja ääniä kuullut, vaan ne eivät olleet semmoisia.
"Ei nyt ole puhetta lehmän poikimisesta", virkkoi yksi vaimoista, "vaan yksi pieni orpo-raukka on kuolemaisillaan. Tulkaa siis kiireesti, sillä meidän luottamuksemme on luja teihin, niinkuin Bruce sanoi Saariston Donald'ille". "Mikä tauti lasta vaivaa?" "Kurkkutauti? kurkkutauti?" huusi yksi naisista; "se viaton pienokais-raukka kronkottaa niinkuin korppi".
Hänen ilmestymisensä tänne on herättänyt huomiota, kreivi Bruce puhuu asiasta närkästyksellä, ja pelättävä on, että tuskin vielä solmittu rauha voi joutua vaaraan moisten kovin epäilyttävien tapahtumain tähden. Entä luvattu yleinen anteeksianto? Se ei ulotu rosvoihin.
Myönnänhän sen, isä-kulta, että tällä urhokkaalla Perth'in porvarilla on paras sydän kaikista, jotka meidän kaupungin muurien sisässä sykkivät että hän mieluummin poikkeisi sata askelta syrjälle tieltänsä, ennen kuin tallaisi matoa että hänen olisi yhtä mahdoton ilkivaltaisuudesta tappaa hämähäkki, kuin jos olisi sukua Bruce kuninkaalle Jumala hänelle suokoon ikuisen autuuden! että hän viimeisessä tappelussaan ennen lähtöänsä taisteli neljää lihamiestä vastaan, estääkseen heitä surmaamasta koira-parkaa, joka härkätappelussa oli itseään pelkurimaisesti käyttänyt, ja että hän töin tuskin vaan pelastui samasta kohtalosta, josta hän tahtoi koiraa varjella.
Agnes Bruce ei ollut ulkomuodoltaan kaunis, mutta hänen olentonsa oli viehättävä ja kantoi hänen hyvän sydämensä leimaa, Kartanon alustalaiset oppivat ennen pitkää herransa puolisoa rakastamaan samassa määrässä kuin he vihasivat hänen voutiansa, joka ratsuruoskalla enensi heidän intoansa.
Jäi Englannin miekka pilkaks vaan, ja uljuus meissä hohti; mut vieras kulta lannisti maan, rutiruojat ne maatamme johti! Oi, miks sain nähdä päivät nää, kun maan he möi ja osti! Jos kuollut ma oisin, harmaapää, kun Bruce ja Wallace kosti! Mut uhkapäin mä huudan näin, ja ken sit' eittää tohti : maan petos löi ja kultaan möi, rutiruojat ne maatamme johti! JOS MIK
Bruce sotajoukolleen ennen Bannockburnin taistelua. Pojat uljaan Wallace'in, usein teitä johdatin: voittoon nyt ja kuoloonkin käykää klaaneittain! Tää on päivä, hetki tää, tuoss' on joukko tasapää; Edvard uhkaa, jälkeen jää kahleet, sorto lain. Ken se oiskaan pelko-mies! Keltä sortaa saadaan lies? Kelle kelpaa orjan ies? Pois hän joukostain! Kenpä eestä kuninkaan miekkaan käy ja lain ja maan?
Venäläisten voima oli noin 18,000 miestä ja 15 kanuunaa, ja heitä johtivat Apraksin, Bruce ja Birckholz; sotamiehet asuivat lumesta luoduissa kojuissa ja kärsivät paljon kovan pakkasen kourissa. Kenraali Lybecker oli neuvoskunnan käskystä peräytynyt Viipurista.
Näin jäi Suomen jalkaväen oikea sivusta suojattomaksi, ja Bruce sai heti käskyn antaa rakuunainsa astua alas satulasta ja rynnätä päälle. Hän tapasi ensiksi talonpojat ja onnistui hänen saada heidän rivinsä epäjärjestykseen.
Päätettiin siis hyvässä järjestyksessä peräytyä; ja kenraali Bruce lähetettiin neljän rakuunarykmentin kanssa estämään Suomen ratsuväkeä häiritsemästä peräytyviä.
Päivän Sana
Muut Etsivät