United States or Tonga ? Vote for the TOP Country of the Week !
»Minua vain ujostuttaa, herra», sanoi hän pysähdellen, »kun en tiedä, miten minun on käyttäydyttävä.» Sitten ryhtyi hän työhönsä. Sinä iltana eivät he puhelleet keskenään sen enempää, ja vierähtipä viikko, ennenkuin sukeutui keskustelua. Boleslav istui mietteissään kellastuneiden paperiensa ääressä, ja Regina lennätteli neulaa kahajavalla palttinalla.
Aiottuaan ruveta midshipmanniksi, on isänmaallisuus noussut hänen päähänsä.» »Mitä minulla on tekemistä hänen isänmaallisuutensa kanssa?» kysyi Boleslav. »Minä vihaan mokomaa verikoiraa, Napoleonia, yhtä paljon kuin hänkin.»
Boleslav säpsähti. »Anteeksi», sammalsi hän. »En sitä tarkottanut.» Tosiaan ei tämä ollut hyvä alku. Helena pani suunsa suppuun, mutta näytti taipuvaiselta jälleen leppymään. »Oi, tule pois täältä!» pyysi hän. »Minä niin pelkään.» »Mitä?» »No kirkkomaata.» Jälleen värähdytti Boleslavia ivallinen tunne. Olematta itsekään siitä selvillä vertasi hän kaikkea, mitä toinen teki ja sanoi, Reginaan.
Mutta mitä merkitsikään viaton nimi Boleslav verrattuna siihen suunnattomaan häpeään, jolla isä mielettömässä puolalaisrakkaudessaan oli verhonnut itsensä ja sukunsa.
Ratsastaessaan kohta neljän jälkeen kylään näki Boleslav tien akkoja ja ukkoja täytenään, jotka äänettöminä ja arkoina kuten paha omatunto väistyivät hevosen kavioiden tieltä ja sitten juoksivat hänen perästään. Hän kopeloi pistoolejaan ja vetäisi miekkansa höllemmälle huotrastaan, sillä hän aavisti ottelua, joka hänellä oli edessään.
Saapuessaan kirkkomäelle oli Boleslav sanonut jäähyväiset kaikille toiveilleen. Tyynenä, miltei välinpitämättömänä, asteli hän kohden joukkoa, joka muurina ympäröi ravintolan ovea. Vain yhden ainoan aran katseen heitti hän pappilaa kohden. Hän oli näkevinään siellä ikkunassa vaaleat kasvot, jotka kiireimmittäin katosivat, kun hän väsyneesti hymyillen tervehti niitä kohden.
Helenan tarvitsi vain kulkea pitkin virran rantaa, missä suurten välitysliikkeiden oppilailla oli tapana viettää vapaa-aikojaan, kun enimmät liikkeet nyt olivat keskeyttäneet toimintansa. Hän ei tehnyt sitä mielellään, mutta teki kuitenkin. Kuumeisella levottomuudella Boleslav odotti lähimmän sillan korvalla tietoja, joita tyttö toisi tullessaan.
Oletteko vielä halukas minulle vastaamaan?» »Olen», vastasi Boleslav levottoman kärsimättömästi. Hänestä tuntui, kuin olisi hän toistamiseen kuullut ulkoa naisäänen kirkunan joukon melun keskeltä. »Olette ottanut vastaan isänne perinnön?» »Epäilettekö sitä?» »Herra paratkoon! En!» »Mitä se merkitsee?» »Te olette omistanut senkin, mikä vääryydellä oli hänen omansa.»
Hän pukeutui nopeasti, sillä hän tahtoi heti kohta vaatia tytön tilille. Astuessaan keittiöön tapasi hän tytön lieden ääressä kumartuneena kirkkaasti kiiluvain tervaslastujen ylitse, joihin hän puhalsi posket pullollaan. Tyttö kääntyi vitkaan ja sanoi katsoen häneen suurin silmin: »Hyvää huomenta, herra!» Boleslav vapisi vihasta. »Missä olit yöllä?» tiuskaisi hän.
»Miksette ole tätä minulle ennen sanoneet?» sammalsi Boleslav. »Miksi olette saaneet aikaan, että nyt seison edessänne kuin mikäkin mikäkin hahahaa jos tahdotte sylkeä vasten kasvojani ... totisesti täytyy minun se pitää hyvänäni.»