Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. heinäkuuta 2025
Olemme alusta alkaen olleet vilpittömiä, sanomalla julki toistemme viat.» »Niin, mitä parhaimmassa valossa tietysti...» Berven hymyili. »Minulle on kuitenkin ansioksi luettava, että olen käyttäytynyt säädyllisesti häntä kohtaan, ja jätän hänet toisiin käsiin, jotka niin, jotka kyllä » »Mitä jotka kyllä?» Alette katsoi häntä vaativasti silmiin. »Sanokaa vain?... Minkälaisiin käsiin?»
Minäkö omalla nimikirjoituksellani vakuuttaisin, että olen rahapulassa!» sanoi Jakob leikillä, mieli jo keventyneenä. »Eihän niillä muuten niin kiirettä ote, kun vain saan heti kuin tarvitsen.» Berven istuutui kirjoituspöydän ääreen ja otti kynän käteensä. »Kunpa puutavaramarkkinat taas vähän vilkastuisivat», sanoi Jakob.
»Niinpä kyllä niin...» Hauska olisi tietää, millä puolella Jakob on, hän itsekseen ajatteli, luultavimmin kukkaronsa. »Sinun pitäisi käväistä katsomassa, Berven», ehdotti Viking, »pian sinne hevosella pistäytyy iltapäivällä, minä tulen mukaan. Nyt on pohja ojitettu, niin että siellä on ihan ruti kuivaa. Ja me voisimme mennä kalaan, jos haluat, ahvenia ja haukia on kosolti.
Jokaisen varsinaiseen eroon päättyvän avioliittovararikon osalle tulee kymmenen tällaista järjestelyä ... tai, änkytti Berven, hunnutusta, jos niin tahdotte; se on niin peräti kuollutta kaikki tyyni!... Jörgen Bervenin suuri elämänvaikutelma oli, että hänen vanhempainsa välit olivat hänelle avanneet tuollaisen kalkitun haudan.
He eivät kuulleet, kun hän tarjosi silloin tällöin tuli vain jokin tyhjä kohteliaisuus ja Berven muisti virkkaa: »ehkä me vain Teitä pidätämme, rouva». Ei muuta kuin liikeasioita miten kummalla he saattoivatkaan innostua noin ikäviin asioihin... Ja sitten ihmetellä, minnehän maailman ääriin se tai se mainio mies ja toveri oli joutunut. Jakob ei edes kertaakaan katsahtanut häneen koko aikana.
»Niin, jollen, niin kiitos vahvan ruumiinrakenteeni, sillä pahemmassa pulassa en ole eläessäni ollut», Jakob huokasi. »Niin, sinä et juuri ole tottunut vastatuuleen.» »Kuulkaa, Tobiesen» Jakob huusi ovesta, »ilmoittakaa, että herra Berven on täällä ja jää päivälliselle!»
»Vai niin, no koska olet niin perillä niistä asioista, niin hm kai sinulla on myös tarkka käsitys laskuista?... Ne ovat niin sanoakseni leijan pyrstö, ne» jatkoi Berven tyynesti, kääriessään ruokaliinaansa kokoon. »Kiitos ruoasta,» sanoi Jakob, nousi jotenkin äkkiä ja työnsi tuolin pöydän alle. »Lähetä kahvi konttoriin, Alette!»
Johan Henrik ei välittänyt pistopuheista. »Niin, miksei?... Siellähän on tilaisuutta nuorelle herrasmiehelle niin moneen hauskuuteen: kalastukseen, metsästykseen, urheiluun»... pisteli Berven. Syntyi kiusallinen äänettömyys. Alette oli loukkautunut. Berven saattoi tässä talossa sanoa mitä vain tahtoi tietysti tuon vanhan, pyhän ystävyyden nimessä!
Berven poltteli kiihkeästi... »Suot hänelle vain miellyttävyydet säästät pieniltä suruilta ja tuotat hänelle kaikkein suurimman, sen, ettet luota häneen!... Sen ver-verran ymmärrän minäkin avioliittoa, että tiedän, ettei vaimo koskaan miestään siitä kiitä... Päinvastoin pitäisi hänen vihata sellaista miestä... tuntea itsensä halveksituksi ja syr-syrjäytetyksi!»
»Hyvää iltaa, rouva, tulenko häi-häiritsemään Teitä?»... Jörgen Berven änkytti hieman, kun hänen mielensä oli liikutettu. »Sähkötinkö liian kursailemattomasti? Tunnustakaa vain; tulin perästä päin sitä ajatelleeksi ... ajattelen näet aina perästä päin.» »Jakob ei ole puhunut muusta kuin Teistä koko päivän, ja tietysti minä olen ollut kovin utelias.»
Päivän Sana
Muut Etsivät