Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. heinäkuuta 2025
Mutta puhetta jatkui kadulla portaiden edessä. He olivat taas päässeet kiinni johonkin, josta ei tahtonut loppua tulla. Nyt hän kuuli selvään, miten Berven sanoi hyvää yötä. Jakob se tuota juttelua venytti ja aloitti aina uutta... He olivat varmaankin istahtaneet portaille! Hän pisti jalat tohveleihin, meni ikkunan luo ja siirsi varovasti uudinta syrjään.
... Tuo Jörgen Basberg Berven, hän oli siis ollut Jakobin ystävä ja uskottu monta vuotta ennen häntä ollut perillä kaikista hänen ajatuksistaan, jakanut hänen ilonsa ja vastoinkäymisensä... Lopulti tuntui hänestä, kuin omistaisi Berven osan hänen Jakobistaan.
Berven seisoi hetkisen hiljaa... »Kieltäydytkö ottamasta minulta?» »Jos minun on pakko lainata, niin lainaan mieluummin pankista, niin en ole tekemisissä kenenkään mieskohtaisen velkojan kanssa.» »E-et siis tahdo ottaa sitä Jakob?» Berven seisoi paperi kädessä; se vapisi vähän. »En voi,» vastasi Jakob päättävästi. »Etkö?...» Bervenin silmät kostuivat.
»Kyllä ymmärrän, kyllä ymmärrän olet ihastunut.» »Tiedätkö mitä, Alette!» »Sanon vain, että pidä sinä huolta ystävästäsi; mutta saat antaa anteeksi, että minä pyydän saada olla näkemättä, miten sinä kaikkien silmissä teet itsesi narriksi. Sitäpaitsi, ole huoletta, Berven näkee ensi silmäyksellä, että se tyttö ei ole kuin sokerileivos!» »Niinkö luulet?» Jakob hymyili itsekseen hiukan omituisesti.
Pieni ohimennen lausuttu kohteliaisuus erinomaisen paistihillon johdosta; mutta muuten ikäänkuin ei emäntää olisi talossa ollutkaan!... Alette olisi saanut panna tarjolle mitä hyvänsä ei ollut olemassa muita kuin Berven ja Jakob.
Jakob oli saattanut Berveniä rattaille ja nähnyt hänen lähtevän. Pelastettu! turvattu ... humisi hänen sisässään, kun hän nopeasti juoksi portaita ylös. »Joko Berven lähti?» tiedusteli Alette, joka tuli eteisessä häntä vastaan.
Berven oli varmaankin kertonut jotakin hauskaa, jolle he molemmat nauroivat niin makeasti... Ja kohta tämän jälkeen hän kuuli Jakobin puhuvan portaissa kovalla äänellä siinä oli jotakin poikamaisen vallatonta; he nauroivat kumpikin omalla tavallaan, Berven ikäänkuin yskähtäen väliin.
Vaivoin hän sai hillityksi liikutuksensa. »Sinä siis huomasit, että asiat olivat hullusti, Jörgen?» »Niin, tietysti, kun Mathiesen meni kumoon»... Berven oli jättänyt hatun päähänsä. »Minä pistäydyn täällä taas parin päivän perästä, palatessani, Jakob! Saat sillävälin koettaa sulattaa tuota alhaista tarjousta!» kuului hiukan hermostuneen lystikkäästi, kun hän oli jo rientämässä ulos.
»Oh, rouva on mielissään; hän on saanut molemmat poikansa kotiin, ja sitten ovat täällä ne vanhuksetkin Kristianiasta ja niin, siitä on pitkä aika kuin kävitte täällä, herra Berven... Ei, mutta katsokaa mustaa, minä luulen, että se tuntee paikat; tahtoo talliin kuulkaa, miten se hirnuu. Niin, on kyllä muitakin vieraita pappilalaiset.» Jakob pisti päänsä ulos ikkunasta.
Berven raapaisi tikulla tulta, niin että se valaisi hänen kasvojaan ja sikarinpätkää. He olivat lähtemässä hotelliin. Bervenillä oli matkahuopio hartioillaan, ja Jakob seurasi häntä iloisena ja vilkkaana. Vielä kulmauksen takaa kaikuivat heidän äänensä. Alette ei kestänyt enää; hän istahti ja itki harmista. Tuolla hän vihdoin tuli!
Päivän Sana
Muut Etsivät