Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. heinäkuuta 2025
"Ei ole ollut", kertoi Eli. Marit istui vielä vähän aikaa, nyökytti päätänsä ja näytti miettivän jotain. "Huomenna olen aikonut tehdä testamenttini", sanoi hän viimein, "Baard ja sinä saatte poiketa Skjölteen ensi päivänä kuolemani jälkeen". "Mutta" aloitti Eli. "Ei ei, en minä kauan elä enään", keskeytti Marit häntä; "ehkä siinä on sinullekin sananen".
"Hyvää päivää", sanoi Marit, ojentaen Baard'ille kättä. "Jumalan rauha talossa". "Kiitos", sanoi Baard, tarttui hyvin ujosti Marit'in käteen ja kumarsi. Eli pian tointui. "Ei, mutta sepä ystävällistä sinulta, äiti, kun poikkesit meille", sanoi Eli "käy nyt istumaan". "Niin, etkö tahdo istua?" kysyi Baard ja pyyhki hihallaan penkkiä. "Kiitos, kiitos", sanoi Marit ja kävi istumaan.
Vigleif horjui tuolille. Hän kävi istumaan, heitti lakin pöydälle ja pyyhki hien otsaltansa. Eli tuli takaisin ja ojensi hänelle kannun. "Missä on Baard?" kysyi Vigleif. "Hän on kauppamatkalla", vastasi Eli, joka oli istunut penkille vastapäätä veljeänsä. Vigleif joi. "Tahdon maata täällä tänä yönä", sanoi hän ja pani pois kannun. "Mutta minulla ei ole sinulle sänkyä", vastasi Eli. "So-o?
Kuka siis nukkuu tuossa kamarissa?" kysyi Vigleif. "Anders, appeni", vastasi Eli. "Hän on ollut kauan kipeä; nyt aikoi hän koettaa ruveta kauppaan taas, mutta sairastui jälleen matkalla tänne, ja sitten sai Baard lähteä". "Ho ho " huusi Vigleif ja horjui lattialla; "minua on kauan aikaa haluttanut saada tuon miehen kynsiini. Eikö hän juuri ole äitiä pettänyt? Tahdon saada hänestä kiinni".
Hän oli rohkaissut mieltänsä ja kysynyt äidiltänsä eikö hän voisi mieltänsä muuttaa, ja miksi hän oli niin suuttunut Baard'iin ja hänen isäänsä; mutta Marit oli vaan vastannut ett'ei se koskenut Eliä: että totteleminen oli nuorison asia, sekä ett'ei lehti saa pilkata juurta. Tuli vielä se lisäksi, että Baard juuri näinä päivinä oli ostanut pienen maatilan, joka oli ollut hänen mummonsa oma, pienen talon metsässä tuolla vuonon toisella puolella, jonka piipusta Marit oli nähnyt sinisen savun nousevan silloin kuin hän nuorena tyttönä istui vuorella uneksimassa. Baard tahtoi vetäytyä niin paljon kuin mahdollista pois kaupasta ja naituansa elää tämän pienen maatilkun tuloilla. Tämän kaiken oli Baard tehnyt Elin tähden, kuinka Eli nyt voisi häntä jättää! Kyynelsilmin jätti Eli jäähyväiset äidillensä.
"Viime matkasi Skjölteen ei ollut iloista laatua", sanoi Marit; "saanpa käydä kunnes kaadun". He jättivät nyt jäähyväiset toisillensa ja Marit kulki vaivalla kotiin päin. "Lieneekö hän sopinut nyt meidän kanssa?" sanoi Baard ja katseli hänen jälkeensä. "Näytti siltä", sanoi Eli.
Marit nousi, astui eteenpäin laattialla ja katseli kaikkia paikkoja. Viimein hän seisahtui pienen sivuhuoneen eteen. "Tuollako hän makasi?" kysyi Marit Eliltä, joka häntä saattoi. "Niin, siellä", vastasi Eli. "Ja hän kantoi häntä tämän laattian yli, niinhän sinä kerroit?" "Juuri niin se kävi". "Hm Baard on hänen näköisensä". "Niin, ei sovi kieltää". Marit meni ulos käytävään.
"No niin, hänen piti aina olla toisellainen kuin muut", vastasi silloin Vigleif. Eli oli mennyt sulhasensa luo, valittanut asiasta hänelle ja pyytänyt häneltä neuvoa. Baard oli kuin puusta pudonnut kuullessansa mitä oli tapahtunut. Hän lupasi ett'ei Elin tarvinnut puutetta kärsiä niin kauan, kuin Baard'illa oli kaksi vahvaa käsivartta, hän tahtoi sitten neuvotella isänsä kanssa.
"No niin, jos olisin tietänyt sinun tulevan, niin olisimme täälläkin hieman siivonneet", sanoi Eli pudistaen päätänsä, "mutta täällä on kuitenkin tarpeeksi hyvä meille kahdelle, näetkös". "No niin, aina on parempi istua puupenkillä nauramassa, kuin polstarilla itkemässä", sanoi Marit. Baard nauroi; "niin, se on kyllä tosi", sanoi hän, "eikä meillä vielä ole ollut suurta itkun syytä".
Päivän Sana
Muut Etsivät