Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. heinäkuuta 2025
Spenlow'in silmissä; etten ollut, mitä luulin olevani, kun kosin Doraa; että minun tuli ritarillisesti ilmoittaa Doralle, mimmoinen maallinen tilani oli, ja päästää hänet hänen lupauksestansa, jos hän katsoi sitä tarpeelliseksi; että minun täytyi keksiä, kuinka elää pitkän oppi-aikani kuluessa, jolloin en ansainnut mitään; että minun tuli tehdä jotakin, auttaakseni tätiäni, vaikk'en ensinkään ymmärtänyt, millä keinoin; että minun täytyisi nöyrtyä olemaan ilman rahaa plakkarissani, pitämään kulunutta takkia, käymään Doran luona ilman vähäisiä lahjoja, olemaan uljailla kimoilla ratsastamatta ja miellyttävässä valossa itseäni näyttämättä!
Mitä hyvänsä minä tiedän, saatte tekin tietää. Jos koskaan voin tehdä jotakin auttaakseni petettyä tyttö parkaa, teen sen, Jumala suo, rehellisesti! Ja Littimer'in olisi parempi, jos verikoira ajaisi häntä takaa, kuin pikku Mowcher!" Minä uskoin ehdottomasti tätä viimeistä väitettä, kun näin sen katseen, joka yhtyi siihen.
Et usko miten vaikea tottumattoman on kuljettaa kolmeakymmentä kamelia. Sinun olisi paljoa mukavampi kulkea, jos lahjoittaisit minulle vielä toiset kymmenen. En ehdoita sitä itsekkäisyydestä, sen voit uskoa, vaan ainoastaan auttaakseni sinua. Minulla ei niistä ole mitään vaivaa, sillä yhtä helposti hoidan sata kamelia kuin yhden ainoankin.
"No!" lausui hän, vastaan-ottaen kättäni, jota tarjosin, auttaakseni häntä ristikolta, ja katsellen totisesti kasvoihini, "te tiedätte, ettette epäilisi minua, jos olisin täysikokoinen nainen!" Minä tunsin, että oli paljon perää näissä sanoissa; ja minä melkein häpesin itseäni.
OTHELLO. Hänkö täältä läksi? DESDEMONA. Hän, ja niin murtuneena, että täytyi Mun tuskist' osaa ottaa kärsimään Hänt' auttaakseni. Armas, anteeks hälle! OTHELLO. Ei, Desdemonani, ei nyt, vaan toiste. DESDEMONA. Pianko? OTHELLO. Pikaisimmin, sinun tähtes. DESDEMONA. Tänäänkö, iltasella? OTHELLO. Ei, ei tänään. DESDEMONA. Huomenna, lounas-aikaan?
Minä kiiruhdin hänen jälkeensä, auttaakseni häntä hevosta kääntämässä kapealla pihalla, mutta tyttönen oli jo portilla. "Hyvästi!" huusi hän vielä kerran ja katosi hallaiseen usmaan. Taas olin yksinäni kestikievari-tuvassa, mutta nyt siellä oli valoisa ja lämmin. Lienu oli niistänyt karren kynttilästä ja uuni liehtoi lämmintä.
"Jalosukuinen Vinitius minut kyllä tuntee. Olen lesken poika, jonka luona Lygia asui." "Ja kristitty?" Poika loi Vinitiukseen kysyvän katseen, mutta huomasi Vinitiuksen vaipuneen rukoukseen, nosti päätään ja vastasi: "Niin olen." "Kuinka sinä pääset vankilaan?" "Tarjouduin, herra, kantamaan ruumiita. Tein sen vartavasten auttaakseni veljiäni ja saattaakseni heille viestejä kaupungista."
Turhaan etsin kaikkien näiden matkustajain ja hyvästiä jättäväin saattajain joukosta ystäväni laihaa vartaloa. Häntä ei näkynyt. Muutamia minuutteja käytin auttaakseni erästä kunnianarvosaa italialaista pappia selittämään konduktöörille, että hänen matkatavaransa ovat lähetettävät suoraan Pariisiin.
Ja koko mailmassa ei ole mitään, joka tekisi minut niin onnelliseksi, niin oikein onnelliseksi kuin koska saan antaa itseni ja kaikki tyyni mikä minulla on, koko elin-aikanani kaikkia hyljättyjä, murheellisia, turvattomia ja kadonneita auttaakseni ja lohduttaakseni, pelastaakseni ja hoitaakseni.
"Voinko jotakin tehdä auttaakseni teitä?" kysyin ja katsoin sääliväisesti kurjaan poloiseen, ja kun näin hänen vilusta värisevän, otin villahuivin yltäni ja levitin sen hänen päälleen, tukkien kupeilta ja jaloista viimaa estämään. Koko ajalla hän ei ottanut silmiänsä minusta. "Kor", sanoin, "juokse kotiin ja tuo päällystakkini tänne!"
Päivän Sana
Muut Etsivät